Suklaan tärkein raaka-aine on kaakaopapu. Se on trooppinen kasvi, joka tarvitsee kasvaakseen enimmäkseen yli 25 asteen lämpötilaa. Kotoisin kasvi on Etelä-Amerikasta, mutta suurimmat kaupalliset kaakaoviljelmät löytyvät tätä nykyä Länsi-Afrikasta. Suurimmat tuottajamaat ovat Norsunluurannikko ja Ghana. Kolmosena on aasialainen Indonesia, mutta seuraavat sijat menevät taas Afrikkaan Nigerialle ja Kamerunille. Kaiken kaikkiaan kaakaopapuja tuotetaan vuosittain reilut 5 miljoonaa tonnia.

Vaikka artikkelin otsikossa puhutaan terveysvaikutuksista, jokainen varmasti ymmärtää ettei suklaan mussuttaminen varsinaisesti ole terveyttä edistävää toimintaa. Mutta suklaalla on kuitenkin myös terveysvaikutuksia, jos sitä nautitaan kohtuudella. Oikeastaan suklaan terveellisyys tulee nimenomaan kaakaopavuista, muut ainesosat eivät ole merkitseviä sen kannalta. Tästä syystä tumma suklaa on terveellisempää kuin vaalea. Tumman suklaan tummuus kun johtuu nimenomaan siitä että se sisältää enemmän kaakaopapua suhteessa muihin ainesosiin. Kaikkein tummimmissa suklaissa kaakaopitoisuus lähentelee 90 prosenttia, kun taas vaaleimmissa se voi olla 20-30 prosenttia. Valkosuklaassa sen määrä on 0%, jonka takia kyseessä ei oikeastaan ole suklaa lainkaan. Siitä löytyy vain ne muut ainesosat.

- Mainos -
Tarjoukseen

Kaakao sisältää runsaasti muun muassa sinkkiä, magnesiumia, kuparia ja erilaisia antioksidantteina toimivia flavonoideja. Erilaiset antioksidantit ehkäisevät mahdollisesti sydän- ja verisuonitauteja. Kaakaota on pidetty terveellisenä jo tuhansia vuosia sitten, vaikka tuolloin tieto asiasta perustuikin lähinnä mututuntumaan. Nykyään noiden fiilisten tueksi on kuitenkin olemassa myös tutkimustietoa. Jos terveyshyötyjä haluaa, kannattaa tosiaan valita mahdollisimman tummaa suklaata ja nauttia sitä vain muutama pala kerrallaan. Antioksidanttien lisäksi tumma suklaa saattaa alentaa jonkin verran verenpainetta. Suklaassa on kuitenkin paljon myös sokeria ja rasvaa, joten terveysvaikutukset saa niillä kumottua helposti syödessään liikaa.

Suklaata syödäänkin Suomessa melkoisen paljon. Keskimäärin suomalainen syö sitä noin 6,8 kiloa vuodessa, josta noin neljäsosa on Fazerin sinistä. Tuo määrä tekee noin kolme tavallisen kokoista suklaalevyä kuukaudessa. Suomi on kuitenkin kaukana suklaankulutuksen kärkimaista. Kuuluisassa suklaavaltiossa Sveitsissä sitä vedetään vuodessa lähes 10 kiloa per naama. Käsittämättömän kuuloisia määriä. Mutta ehkä tässäkin on kyse samasta kuin alkoholinkäytössä, eli suurimman osan kulutuksesta hoitaa pieni suurkuluttajien joukko?

Raakasuklaa

Raakasuklaa on viime vuosien villitys, ja pyrkimys syödä suklaata mahdollisimman terveellisenä versiona. Sen valmistuksessa olisi tarkoitus olla kuumentamatta kaakaota missään vaiheessa yli 42 asteeseen. Näin sen sisältämät terveelliset ainesosat säilyttävät vaikutuksensa mahdollisimman tehokkaasti eivätkä tuhoudu kuumuuden vaikutuksesta. Raakasuklaaseen käytettäviä kaakaopapuja ei paahdeta ollenkaan poimimisen jälkeen, kuten tavalliseen suklaaseen meneville pavuille tehdään. Kyseessä onkin eräänlainen äärimmäisen tumma suklaa, jossa suklaan epäterveelliset ainesosat on jätetty minimiin. Raakasuklaata ei ole tapana sokeroida niin vahvasti kuin tavallista suklaata, jotkut valmistajat eivät sokeroi sitä ollenkaan. 2010-luvun aikana on noussut muotiin myös raakasuklaan ja siitä valmistettujen tuotteiden valmistaminen kotioloissa. Näistä suosituimpana on selkeästi ollut raakasuklaakakku. Tavallista suklaata ei oikein kotioloissa pysty valmistamaankaan, sillä se vaatii erinäisiä työvälineitä joita ei ihan joka kotikeittiöstä löydy. On siis tyytyminen omavalmisteiseen raakasuklaaseen.

Suklaata voidaan pitää tietyllä tapaa jopa nautintoaineena, kuten ehkä moni suklaata enemmän mussuttanut on havainnut. Kaakao sisältää tryptofaania, joka on aivojen onnellisuushormoni serotiinin eräänlainen esiaste. Tryptofaanin vaikutus kun yhdistetään vielä sokeriin, niin suklaanautinto onkin taattu.

Viljely

Kun kaakaopuut on ensin kasvatettu sadonkorjuuikäisiksi Afrikan ja Aasian kaakaoplantaaseilla, on aika aloittaa suklaan matka kohti konvehtirasiaa. Kaakaohedelmien poimimisen jälkeen ne halkaistaan, ja pavut kaivetaan ulos. Tämän jälkeen pavut fermentoidaan, jotta niissä syntyy sokereita ja happoja. Näin niihin tulee uudenlaisia suklaalle ominaisia makuja. Seuraavaksi vuorossa on kuivaus. Tämä on pakollinen toimenpide, sillä pavut ovat hyvin rasvaisia eivätkä näin ollen säily kovinkaan hyvin. Koska viljely tapahtuu kuumilla seuduilla, kuivatetaan pavut yleensä yksinkertaisesti auringonpaisteessa. Se on kuulemma muutenkin paras tapa. Kuivaamisen jälkeen pavut pakataan suuriin säkkeihin ja lähetetään eteenpäin tehtaille, joissa niistä valmistetaan kaakaomassaa.

Suklaan historia

Suklaa, tuo yksi yleisimmistä ja pidetyimmistä herkuista. Vaikea on löytää sellaista ihmistä, joka ei tästä ruuasta (vai pitäisikö sanoa nautintoaineesta) pitäisi. Monella on varmasti kokemusta myös siitä, millaista on syödä liikaa suklaata. Tätä olotilaa esiintyy erityisesti joulunpyhien jälkeen, vuodenvaihteen tienoilla.

Fazerin suklaata pidetään erittäin suomalaisena tuotteena, niin suomalaisena että se on usein salmiakin ohella ensimmäinen asia mitä ulkomaalaisille Suomessa tarjotaan. Ja toisin kuin salmiakista, ulkomaalaiset myös pitävät siitä. Mutta suklaan ovat jossain aivan muualla kuin Fazerin tehtaalla.

Suklaan tärkein aineosa on kaakaopapu, ilman sitä koko suklaata ei voisi mitenkään valmistaa. Kaakaopapuja ja siitä valmistettuja suklaan tapaisia aineita on nautittu pavun kotimantereella Etelä-Amerikassa todistettavasti ainakin jo noin 4000 vuotta sitten. Tiettävästi ensimmäisiä kaakaonjuojia olivat Mokaya-alkuperäiskansan edustajat nykyisen Meksikon alueella. Se tekivät kaakaopavuista juomaa johon sekoitettiin lisäksi chiliä ja muita mausteita. Niistä myös käytettiin alkoholijuomaa pavun sisältämien sokereiden avulla. Jonkinlaista kaakaoviiniä siis. Tai ehkä enemmänkin kiljua.

Myöhemmillä vuosituhansilla eläneille mayoille kaakaon nauttiminen oli jo melko peruskauraa, ja ihmisillä oli tapana kasvattaa kaakaopuita omilla pihoillaan. Mayat joivat kaakaonsa kuumana, kun taas heidän jälkeensä alueella päälliköineet atsteekit tykkäsivät juomasta kylmänä. Atsteekit asuivat kuitenkin enimmäkseen sellaisilla alueilla, joilla kaakaota ei voinut kasvattaa. Tästä syystä kaakao oli heille enemmänkin luksustuote kuin tavallinen aamukaakao mayojen tyyliin. Kaakaopavut olivat niin arvostettuja että niitä käytettiin paikoitellen vaihdon välineenä eli eräänlaisena valuuttana. Atsteekit olivat kaakaon lipittämisen lisäksi mieltyneet ihmisuhreihin ja heidän verensä juomiseen. Tästä syystä he toisinaan sekoittivat kaakaon sekaan annatto-kasvin marjoja, jolloin kaakaosta värjäytyi veren kaltaista litkua. Tästä hauskasta tavasta raportoi myöhemmin 1500-luvulla espanjalainen konkistadori Gonzalo Fernandez de Oviedo.

Tuhoamisen ja tappamisen lomassa espanjalaiset konkistadorit kerkesivät myös jossain kohtaa lähettää kaakaopapuja laivoilla Eurooppaan. Kun suklaa oli todettu toimivaksi aineeksi Espanjan hovissa, alettiin suunnitella sen laajamittaisempaa tuontia vanhalle mantereelle. Espanjassa siihen alettiin lisätä sokeria ja hunajaa, jolloin se alkoi maultaan lähestyä nykyisiä makeita kaakaojuomia. Ilman sokeria kaakaopavuista tehty juoma on varsin kitkerää. Vuonna 1602 suklaan nauttiminen oli levinnyt Espanjasta jo Itävaltaan saakka. Sitten vuonna 1662 Paavi julisti ettei suklaan nauttimista lasketa uskonnollisen paaston rikkomiseksi, vaan se on täysin ok. Tämän jälkeen suklaan vahva jalansija ja mantereen valloitus alkoikin olla sillä selvä. Seuraavien vuosisatojen aikana lukemattomat orjat raatoivat plantaaseilla Karibialla ja Väli-Amerikassa kasvattaen kaakaopapuja eurooppalaisten kaakaokuppeihin.

Tärkein kehitysaskel kohti nykyaikaista suklaata tapahtui vuonna 1823, kun Hollannissa keksittiin kaakaopuristin. Näin pavuista pystyttiin jatkossa erottelemaan niiden sisältämä rasvainen kaakaovoi. Kaakaovoi on juuri se aine, joka muihin ainesosiin sekoitettuna muodostaa tuntemamme levy- ja patukkamuotoisen suklaan. Tämä mahdollisti myös tuotannon suuren kasvattamisen.

Suomessa suklaata alkoi esiintyä vasta 1800-luvun aikana, kun sitä liikkui myös tänne Venäjän valtakunnan laidalle lähinnä Pietarin seudulta. 1800-luvun lopussa perustettiinkin jo Fazer, ja tämän jälkeen alkoi suklaan tie kohti nykyistä lähes kansallisherkun asemaa. Nykyisin pelkästään Fazerin lippulaiva tuotetta eli Fazerin sinistä myydään vuodessa 6,3 miljoonaa kiloa!

Tätä suosittelimme:
Slotsin tarjoukseen