Kotimaisen männyn sukulainen pinja kasvaa luonnonvaraisena laajasti Etelä-Euroopassa. Esiintymisalueensa mukaisesti sitä käytetään ruuanlaitossa erityisesti Välimeren keittiössä, ja se onkin monelle tuttua italialaisista ruuista. Varsinkin pestokastikkeissa se on usein yksi pääraaka-aineista.
Pinja kasvaa noin 25-metriseksi, ja sen tunnistaa helposti sen sateenvarjomaisesta latvustosta. Sen eräs toinen kutsumanimi onkin sateenvarjomänty. Puu on vihreä ympäri vuoden, eli se on niin sanottu ainavihanta kasvi.
Muutkin mäntypuut tuottavat pinjansiementen kaltaisia siemeniä, mutta erimerkiksi kotimaisessa männyssämme ne ovat turhan pieniä nautittaviksi. Siitä ei ole siksi muodostunut yleisesti syötävää asiaa kuten Välimeren pinjansiemenestä. Välimeren alueella pinjansiemeniä on syöty jo esihistoriallisista ajoista saakka. Pinjan, kuten muiden mäntypuiden siemenet sijaitsevat puiden tuottamien käpyjen sisällä. Kotimaisten mäntyjen kävyt siemenineen kelpaavat täälläkin päin maailmaa ainakin oraville.
Erilaisia männynsiemeniä on syöty iät ja ajat myös muissa maailmankolkissa. Koreassa, Kiinassa, Siperian alueella sekä esimerkiksi Afganistanissa kasvaa erilaisia mäntylajikkeita, joiden siemeniä syödään yleisesti. Myös Pohjois-Amerikan alueella erilaisten mäntyjen siemenet ovat kuuluneet mantereen alkuperäisasukkaiden ruokavalioon jo vuosituhansien ajan.
Siementen syömisen lisäksi mänty on jo vuosituhansia ollut suosittu koristepuu. Jo muinaiset roomalaiset istuttivat sitä teiden varsille koristeeksi. Myöhemmin sitä on viety koristekäyttöön myös muille sille sopiville kasvuseuduille kuten Etelä-Afrikkaan, Australiaan sekä Yhdysvaltojen länsirannikolle. Puusta on olemassa myös bonsai-versioita, joita voi kasvattaa ruukuissa.
Käyttö ruuanlaitossa
Pinjansiemeniä käytetään ruoanlaitossa hyvin monipuolisesti. Ne ovat tyypillinen höyste niin liha-, kala- kuin kasvisruuissa sekä leipien täyteaineena. Kuuluisin ruoka-aine lienee italialainen pestokastike, johon pinjansiemenet kuuluvat erottamattomana osana. Varsinkin peston suosion räjähdysmäinen kasvu maailmalla 1990-luvulta lähtien on tuonut pinjansiemenet yhä laajemman ihmisjoukon tietoisuuteen.
Siemeniä käytetään myös jälkiruuissa. Espanjan Katalonian alueella syödään perinteistä jälkiruokaa nimeltä Panellets. Se koostuu lähinnä marsipaanipalloista, jotka on päällystetty pinjansiemenillä. Lähi-Idän kulttuureissa tuttu jälkiruoka baklava on sekin yksi pinjansiementen suosittu käyttökohde.
Yhdysvaltojen New Mexicon osavaltion alueella pinjansiemenistä tehdään jopa kahvia. Sekoittamalla siemeniä kahvinpuruihin saadaan erikoinen kahvielämys, joka ei kuitenkaan ole juuri levinnyt kyseisen alueen ulkopuolelle. New Mexicon alueella liikkuva huomaa myös, että pinjansiemeniä myydään siellä sun täällä kojuissa suolattuina. Suolatut pinjansiemenet ovat tarkoitettu kevyeksi naposteltavaksi.
Ennen ruuassa käyttämistä siementen ympäriltä tulee poistaa niitä ympäröivä kova ruskea kuori. Suomessa kaupoissa myytävät pinjansiemenet ovat usein valmiiksi kuorittuja. Kun kuori on poissa, voi niitä käyttää sellaisenaan esimerkiksi salaatteihin, leivoksiin tai lämpimiin ruokiin. Myös mysli on oiva käyttökohde. Halutessaan hieman erilaista kokemusta, voi siemeniä paahtaa pannulla ja esimerkiksi suolata.
Pinjansiementen ravintosisältö
Pinjansiementen terveyspommi muodostuu seuraavista ainesosista:
- Energiaa: 689 kcal / 100g
- Proteiinia: 17,4g / 100g
- Hiilihydraatteja: 5g / 100g
- Rasvaa: 66,8g / 100g
Pinjansiemenet ovat loistava kuitujen ja hyvien rasvojen lähde. Lisäksi niistä saa jonkin verran proteiinia.
Pinjansiemenet ja makuaistin ongelmat
Pinjansiemeniin on huomattu liittyvän erikoinen, makuaistiin vaikuttava sivuvaikutus. Varsinkin siementen runsaampi käyttö voi aiheuttaa erikoisen syndrooman, joka tunnetaan nimellä pine mouth eli pinjasuu. Ongelma alkaa yleensä noin vuorokauden kuluttua siementen syömisestä ja voi kestää jopa useita viikkoja.
Pinjasuu on epämiellyttävä ongelma, joka vaikeuttaa huomattavasti syömistä. Kun ongelmasta kärsivä yrittää syödä mitä tahansa ruokaa, maistuu se metalliselta ja karvaalta. Ongelma vaikuttaa kaikenlaisiin ruokiin ja jopa veden juomiseen. Pahimmissa tapauksissa ongelmasta kärsivät eivät ole pystyneet syömään päiväkausiin mitään, sillä kaikki maistuu niin pahalta. Suurimmassa osassa tapauksista ihmiset kykenevät syömään pahasta mausta huolimatta.
Syndroomasta ei ole juurikaan tietoa, varsinkaan suomalaisilla lääkäreillä. Jotkut lääkärit ovat yhdistäneet sen tiettyyn kiinalaiseen mäntylajikkeeseen, jonka siemeniä ei pitäisi syödä ollenkaan. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole. Jos huomaat kärsiväsi oudoista makuaistin häiriöistä, kannattaa pohtia oletko lähiaikoina syönyt pinjansiemeniä. Vaikka kyseessä on inhottava vaiva, ei tilalla ole tiettävästi terveydelle haitallisia vaikutuksia.
Haittavaikutukset
Siemenillä itsellään ei ole varsinaisesti haittavaikutuksia, mutta nykymaailma saasteineen saattaa etenkin tietyillä alueilla keräännyttää niihin raskasmetalleja. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira antoikin vuonna 2017 suosituksen, että mitä tahansa öljykasvien siemeniä tulisi syödä vain kaksi ruokalusikallista päivässä.
Pinja tai mänty eivät kuitenkaan ole öljykasveja, joten tämä kehotus ei koske pinjansiemeniä. Sen sijaan se koskee esimerkiksi auringonkukansiemeniä, unikonsiemeniä ja seesaminsiemeniä. Näitä kolmea edellä mainittua ei suositella nykyisin raskaana oleville tai imettäville ollenkaan.
Fitnesstukulta löytää erilaisia siemeniä, pähkinöitä ja paljon muita tuotteita.
