Coca-Colan terveysvaikutukset ja ravintosisältö

Saat bonuksen sivustolla Winnerz.com

Coca-Colaa voidaan pitää periamerikkalaisena tuotteena. Mutta vaikka se onkin Yhdysvalloista kotoisin, on juoma noussut käytännössä koko läntisen maailman kansallisjuomaksi. Eikä pelkkä läntinen maailman oikeastaan riitä, lähestulkoon yhtä suosittua se on niissä läntisen maailman ulkopuolisiksikin luettavissa maailman kolkissa. Coca-Cola on jo useiden vuosikymmenien ajan keikkunut maailman tunnetuimpien brändien Top 5-listalla hieman vuosittain vaihtelevin sijoituksin. Juomaa viedään virallisesti kaikkiin maailman maihin lukuunottamatta Kuubaa ja Pohjois-Koreaa. Näissäkin maissa, varsinkin Kuubassa juomaa tuodaan kuitenkin maahan epävirallisesti. Myanmar oli Coca-Colaton maa vielä vuoteen 2012 saakka, mutta sittemmin sekin on päässyt nauttimaan tuosta mustasta jumalten juomasta.

Terveysvaikutukset

Sanat ”Coca-Cola” ja ”terveysvaikutukset” eivät kuulosta kovin keskenään sopivalta parilta. Mutta terveysvaikutuksiahan ne ovat negatiiviset terveysvaikutuksetkin. Juoma sisältää todella suuren määrän sokeria, noin 10 teelusikallisen verran per 0,33L tölkki. Tällä määrällä on totta kai haitallisia vaikutuksia keholle. Se tekee muun muassa huonoa maksalle sekä tuhoaa hampaita. Ja aiheuttaa kaikenlaista muutakin ikävää. Mutta kukapa ei 2020-luvulla tietäisi sokerilmujen haitallisuudesta? Sinäkin olet varmasti asiasta hyvin tietoinen.

Coca-Colan nauttimisessa kannattaakin tästä syystä pitää järki mukana. Tietysti sitä ei ihminen mihinkään tarvitse, mutta moni haluaa silloin tällöin kuitenkin juoda. Kannattaa määrät alhaisina ja nauttiminen kaukana jokapäiväisestä. Hieman lisää itsestäänselvyyksiä siis.

Katso myös pikakasinot ja ilmaiskierrokset ilman talletusta!

Miten keho reagoi Coca-Colaan?

Kun ihminen juo kokista, aiheuttaa se hänen keholleen monenlaista. Ensimmäiseksi alkaa hampaisiin kohdistuva happohyökkäys, joka starttaa jo ennen juoman nielaisemista. Coca-Cola on haitallista hampaille sen sisältämän lisäksi myös sen happamuuden takia. Noin vartin kuluttua juoman sisältämä sokeri nostaa insuliiniarvot korkeiksi, ja haima alkaa tehdä töitä erityisen rankassa työvuorossa. Reilun puolen tunnin kuluttua juoman sisältämä kofeiini on vaikuttanut täydellisesti. Tämä saattaa varsinkin herkillä henkilöillä aiheuttaa pupillien laajentumista ja verenpaineen nousua. Varsinkin jälkimmäinen on tuttua myös monelle kahvin suurkuluttajalle.

Tässä kohtaa keho alkaa tuottaa dopamiinia, eli tietynlaista mielihyvähormonia. Kofeiiniin ja tähän reaktioon perustuu joidenkin henkilöiden virvoitusjuomariippuvuus. He haluavat hakea tätä sokerin ja kofeiinin aiheuttamaa mielihyväryöppyä yhä uudelleen ja uudelleen. Kun sokerin vaikutus alkaa kehossa lakata, tapahtuu eräänlainen ”romahdus”. Tämä saattaa johtaa siihen, että halutaan jälleen hakea uutta dopamiiniryöppyä jotta pirteämpi ja virkeämpi olo palaisi taas takaisin.

Coca-Colasta liikkuu paljon myös liioiteltuja urbaaneja legendoja. Kaikki ovat varmasti kuulleet väitteen hampaasta, joka liukenee yön aikana kokislasiin. Samaa tarinaa kerrotaan toisinaan lihanpalasta. Joskus on kerrottu myös yhdysvaltalaisten poliisien ja palomiesten käyttävän kokista veren pesemiseen onnettomuuspaikoilta. Moottorinpuhdistusaineena Coca-Cola saattaa jotenkuten toimia, mutta niin toimii happamuutensa ansiosta myös vaikkapa appelsiinimehu. Järkevintä lienee käyttää pesuainetta. Nämä edellä mainitut väitteet kokiksen hulluista vaikutuksista eivät ole sentään totta, mutta lienee itsestäänselvää että kyseessä on melkoisen epäterveellinen juoma.

Coca-Colan historia

Alun perin Coca-Colan tarina alkoi jo vuonna 1886 Yhdysvaltojen Atlantasta. Tuolloin paikallinen farmaseutti John Pemberton kehitti lääkkeeksi tarkoittamansa juoman kokapensaan lehdistä, kolapähkinästä, sokerista ja soodavedestä. Pemberton toimitti juomaa apteekkeihin siirappimuodossa, ja apteekit lisäsivät siihen soodavettä itse ennen myyntiä asiakkaille. Koska juoma sisälsi kokalehtiä sekä kolapähkinää, oli tuotteelle melko helppo keksiä nimeksi Coca-Cola. Pembertonin mukaan juoma toimi lääkkeenä monenlaisiin särkyihin, hysteriaan sekä esimerkiksi morfiiniriippuvuuteen josta hän itse sotavammojensa seurauksena oli kärsinyt. Voisi luulla, että Pembertonin jälkeläiset kuuluisivat Coca-Colan maailmanvalloituksen myötä maailman rikkaimpiin ihmisiin. Näin ei valitettavasti ole, sillä Pemberton menehtyi syöpään pari vuotta Coca-Colan markkinoille tulon jälkeen. Ennen kuolemaansa hän myi oikeudet juomaan toiselle farmaseutille Asa Candlerilla nykyrahassa vajaalla 50 000 dollarilla. Rahat menivät Pembertonin pojalle, joka menehtyi muutamaa vuotta myöhemmin kärsittyään pitkään oopiumiaddiktiosta.

Kokis maistuu useimmille ihmisille, ja se oli selvää alusta lähtien. Juoma valloittikin Yhdysvallat nopeasti. Alle 10 vuotta sen keksimisen jälkeen Coca-Colaa myytiin jo kaikissa USA:n osavaltioissa. Apteekeille myytävän siirapin valmistus oli naurettavan halpaa. Yhteen pulloon vaadittavan siirappimäärän valmistus maksoi kolme sentin neljäosaa. Apteekit ostivat mössöä sentillä ja myivät yhden juoman eteenpäin viidellä sentillä. Kaikki siis voittivat ja kassakoneet kilisivät. Noihin aikoihin 1890-luvun lopulla Coca-Colan markkinoinnissa alettiin pikkuhiljaa luopua juoman myymisestä sen parantavilla ja lääkitsevillä vaikutuksilla. Keksittiin laajentaa ostajakuntaa kertomalla juoman olevan virkistävää, ja näin syntyikin kaikille tuttu nimitys ”Virvoitusjuoma”. Juomassa olikin tuolloin vielä kokapensaan lehtien uutessa sekä siitä nykyäänkin löytyvää kofeiinia, joten virvoittava vaikutus ei ollut pelkkää mainospuhetta. Kofeiinimääräkin oli tuolloin huomattavasti korkeampi kuin nykyään.

Vuonna 1899 avattiin ensimmäinen Coca-Colan pullottamo, ja apteekkien soodaveteen sekoittama siirappi alkoi tämän jälkeen nopeasti väistyä ja muuttua nykyisen kaltaiseksi kaupoissa tapahtuvaksi limupullojen myynniksi.

Vuonna 1903 Coca-Cola poisti kokalehdistä peräisin olevan kokaiinin juomastaan. Samoihin aikoihin myös kofeiinin määrä puolitettiin. Poistaminen ei johtunut lakisyistä, sillä kokaiini oli tuohon aikaan ja vielä pitkään myöhemminkin täysin laillista. Tuotanto alkoi kuitenkin olla niin laajaa, että riittävän kokalehtimäärän hankinta alkoi käydä hankalaksi. Kokapensasta kun kasvatetaan käytännössä ainoastaan Etelä-Amerikassa.

Kun puhutaan Coca-Colan suuresta vaikutuksesta kulttuuriin, mainitaan usein punanuttuinen joulupukki. Tämän väitetään usein olevan juomayhtiön keksintöä, mutta asia ei ole aivan näin. 1800-luvun aikana joulupukista ei vielä ollut muodostunut ns. standardi-versiota, vaan Yhdysvalloissakin sitä kuvattiin monin eri tavoin. Maailmalla hajonta oli vielä laajempaa. Nykyisin vakiomuotoiseksi joulupukiksi muodostunut tukeva punatakkinen pitkäpartainen oli yksi näistä versioista. Ei ole tiedossa, kuka sen on alun perin ensimmäistä kertaa piirtänyt tai sellaiseksi pukeutunut. Se on kuitenkin totta, että Coca-Colalla oli varmasti suuri vaikutus juuri tämän pukkiversion noususta siksi ainoaksi pukiksi. Tässä oli näppinsä pelissä suomalaistaustaisella piirtäjällä Haddon Sundblomilla, (hänen äitinsä oli ruotsalainen ja isänsä suomalainen, mutta hän itse syntyi Yhdysvalloissa) joka palkattiin mainospiirtäjäksi Coca-Colalle 1930-luvulla. Hän käytti tuolloin piirustuksissaan punatakkista partamiespukkia, ja oli siis omalla valinnallaan nostamassa juuri tätä joulupukkia näkyväksi ympäri maailman. Joulupukki-aiheiset mainoskampanjat ovat Coca-Colalle edelleen jokajouluinen perinne.

1930-luvulla Coca-Cola oli Yhdysvalloissa jo periamerikkalaisuuteen yhdistettävä kansallinen instituutio, ja siitä lähtien sen asema on sellaisena vain vahvistunut.

Vaikka Coca-Colan Suomeen saapumisen kerrotaan usein tapahtuneen vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa, oli juomaa tosiasiassa saatavilla jo 1930-luvulla ainakin Stockmannilta. Sen maahantuonti oli kuitenkin noihin olympialaisiin asti hyvin pienimuotoista, joten iso osa kansasta ei asiasta ollut tietoinen. Olympialaisten yhteydessä Coca-Cola lahjoitti 720 000 pullollista olympialaisten järjestäjille sekä Sotainvalidien Veljesliitolle. Tuon jälkeen juoman maahantuonti polkaistiin isosti käyntiin, ja jo vuonna 1958 juomaa alettiinkin jo valmistaa Suomessa.

Vuonna 1985 Coca-Cola hölmöili ja toimi täysin vastoin ikiaikaista viisautta: ”Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki.” 1970- ja 1980-luvulla kiristynyt kilpailu Pepsin kanssa sai Coca-Colan muuttamaan reseptiään ja julkaisemaan uuden Kokiksen eli ”New Coken.” Tämä ratkaisu osoittautui melkoiseksi farssiksi. Suuri yleisö ei halunnut uutta juomaa, vaan vanhan tutun Coca-Colansa. New Coke haudattiinkin vähin äänin alle puoli vuotta julkaisunsa jälkeen ja Coca-Cola palasi vanhaan hyväksi havaittuun reseptiinsä.

Coca-Colan maailmaa hallitsevan aseman on vaikea kuvitella murenevan ainakaan nähtävillä olevassa tulevaisuudessa.