Auringonkukansiemenet ovat tietenkin peräisin auringonkukista. Nuo kauniit jättimäiset kukat ovat Suomessakin tuttu näky elokuussa, kun ne vihdoin puhkeavat kukkaan kesän jäljiltä. Luonnonvaraisena kukkia ei tosin Suomessa kasva, mutta niitä kasvatetaan suhteellisen yleisesti. Keski-Euroopassa liikkuva voi kohdata valtavia auringonkukkapeltoja, jollaisia ei Suomessa näe. Keski-Euroopassa auringonkukista myös saadaan jopa kaksi satoa vuodessa, kun taas Suomen lyhyt kesä antaa edellytykset vain yhdelle kukinnalle.
Kasvi kuuluu asterikasvien heimoon ja auringonkukkien sukuun, ja se on yksivuotinen kasvi. Alkusyksyn kukintansa jälkeen kasvi kuihtuu syksyn mittaan pikkuhiljaa pois.
Alun perin auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on levinnyt todennäköisesti jo vuosituhansia sitten Peruun, jossa siitä tehtiin auringonjumalan vertauskuva. Eurooppaan kasvi levisi 1500-luvun aikana Etelä-Amerikkaan tehtyjen tutkimusmatkojen ja ryöstöretkien mukana.
Kasvin nimi tulee sen aurinkomaisesta ulkonäöstä. Sen kreikankielinen nimi on helianthos, joka tulee kreikan kielen sanoista helios eli aurinko ja anthos eli kukka. Ulkonäön lisäksi nimi saattaa liittyä siihen, että kukinto kääntyy aina kohti aurinkoa.
Auringonkukan käyttötarkoitukset
Ihmisravinnon lisäksi auringonkukkaa käytetään maailmalla laajasti lintujen ruokintaan, siipikarjan rehuksi sekä erilaisten öljyjen valmistamiseen. Siitä voidaan tehdä ruokaöljyä, jota käytetään ruuan paistamisessa. Pidemmälle jalostettu käyttötarkoitus on biodiesel, jota voidaan valmistaa auringonkukkaöljystä alkoholin avulla. Metanolia ja lipeää lisäämällä öljystä saadaan esimerkiksi autoihin soveltuvaa käyttökelpoista polttoainetta.
Biodiesel on laajasti käytössä varsinkin Euroopassa jo nykyisinkin, ja tulevaisuudessa siitä odotetaan vielä suurempaa menestystarinaa. Auringonkukista kuitenkaan tuskin tullaan valmistamaan suurinta osaa tulevasta biodieselistä. Kustannustehokkaampaa on valmistaa sitä esimerkiksi rypsiöljystä.
Auringonkukan kasvatus Suomessa
Auringonkukan laajamittaista kaupallista tuotanto ei Suomessa ole, mutta sitä kasvatetaan kuitenkin jonkin verran siementen tuotannonkin vuoksi. Lisäksi syyt sen kasvatukseen liittyvät sen kauniiseen ja näyttävään ulkonäköön. Monet suomalaiset kunnat ja kaupungit kylvävät sitä niityille ja joutomaille koristekasviksi.
Suomalaiset auringonkukat eivät kasva aivan yhtä suuriksi kuin eteläisemmät vastineensa, vaikka näyttäviä ne ovat täälläkin. Auringonkukan koko vaihtelee tyypillisesti 30cm-300cm välillä.
Auringonkukalle optimaaliset olosuhteet ovat avoimella niityllä, jossa se saa täyttä auringonpaistetta jatkuvasti. Varjoisissa paikoissa se ei viihdy, onhan kyseessä auringonkukka.
Auringonkukan siementen terveysvaikutukset
Kuten monet muutkin siemenet, myös auringonkukansiemenet ovat todellisia terveyspommeja. Siemenet sisältävät runsaasti hyviä rasvoja, proteiinia, kuituja sekä erilaisia hivenaineita. Siemeniä voi käyttää esimerkiksi leivonnassa, ja niitä voi usein löytää kaupoissa myytävistäkin leivistä. Myslit ovat nekin loistava käyttötarkoitus siemenille.
Auringonkukansiemenet ovat lisäksi hyvää ja terveellistä naposteltavaa monen suolaisemman vaihtoehdon tilalle. Aivan mielettömästi siemeniä ei kannata päivittäin syödä, sillä ne ovat hyvin runsaskalorisia terveellisyydestään huolimatta.
Moniin muihin siemeniin verrattuna auringonkukansiemen on huomattavasti pähkinäisempi. Aiemmin mainittujen käyttötarkoitusten lisäksi siemeniä voi halutessaan paahtaa pannulla saadakseen niihin hieman rapsakampaa makua. Tässä yhteydessä niitä voi aasialaiseen tyyliin myös maustaa soijalla.
Siemenet sisältävät runsaasti muun muassa sinkkiä, seleeniä, kaliumia, B- ja E-vitamiineja sekä proteiinia.
Auringonkukansiementen ravintosisältö
Auringonkukan siemenet sisältävät pääasiallisia ravintoaineita seuraavasti:
- Energiaa: 594 kcal /100 g
- Proteiinia: 23 g /100 g
- Hiilihydraattia: 12,6 g / 100 g
- Rasvaa: 49,5 g / 100 g
Katso myös uudet pikakasinot!
Kuten ylläolevasta listauksesta huomaa, siemenet sisältävät proteiinia enemmän kuin hiilihydraatteja, mutta vielä enemmän rasvaa. Runsasta rasvapitoisuutta ei kannata kuitenkaan säikähtää, sillä kyse on niin sanotuista hyvistä ja terveellisistä rasvoista. Myös energiamäärä on suuri, joten pussikaupalla siemeniä ei kannata päivittäin ahmia vaikka ne terveellisiä ovatkin.
Syömällä auringonkukansiemeniä saa myös sinkkiä, seleeniä, kaliumia, B- ja E-vitamiineja.
Mahdolliset haitat
Hieman takapakkia siementen terveysvaikutuksiin toi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira vuonna 2017. Virasto asetti tuolloin rajat sille, minkä verran siemeniä kannattaa syödä. Rajoitukset koskevat kaikkien öljykasvien siemeniä. Tämä johtuu siitä, että näiden kasvien siemeniin kertyy helposti runsaasti raskasmetalleja kuten kadmiumia sekä nikkeliä.
Evira asetti syömisrajan noin kahteen ruokalusikalliseen päivässä. Se kehottaa myös vaihtelemaan siemenlajeja usein, sillä eri siemeniin kertyy hieman erilaisia aineita. Eviran mukaan raskaana olevien ja imettävien ei tulisi syödä siemeniä ollenkaan. 1-6-vuotiaille lapsille suositus on noin yksi ruokalusikallinen päivässä.
Tämä suositus kannattaa huomioida etenkin niiden, joiden ruokavalioon kuuluu runsaasti siemeniä.
Erilaiset siemenet ja pähkinät löytää mm. Fitnesstukun nettikaupasta. Katso myös suositut pikakasinot!
