Tiedättekö sen tunteen kun olet katsonut aivan liian lyhyessä ajassa monta tuotantokautta jotain televisiosarjaa ja alat liiaksi eläytymään niihin?
Omalta kohdaltani voin paljastaa, että täällä kirjoittelee melkein valmis juristi, kirurgi, palomies kuin etsiväkin 🙄
On hieman tuijotettu Good wifea, Greyn anatomiaa, Chicago fireä ja Elementarya.
Olen vahvasti sitä mieltä, että sarjat voivat olla hyvinkin opettavaisia.
Toki mukana tulee roppakaupalla draamaa ja fiktiota, mutta myös positiivisia uusia oppeja.
Mitä sitä tekikään vapaa-ajallaan aikana ennen suoratoistopalveluita?!
Minusta uppoutua johonkin sarjaan ja katsella monta jaksoa peräkkäin ilman mainoksia.
Olen ehdottomasti enemmän sarjojen kuin elokuvien ystävä.
Elokuvat ovat liian lyhyitä kertoakseen tarpeeksi.
Haluan uppoutua henkilöiden elämään, eivätkä elokuvat näin ollen anna tarpeeksi sisältöä.
Jos on katsonut kausi kaupalla sairaalasarjoja, oikeuttaako se lisäämään cv:seen ”perehtynyt sairaalan toimintaan, erityisesti erikoissanasto hallussa, myös potilaan diagnosointi tuttua”?
