Työpaikalla tauolla oli puhetta liikkumisesta. Työkaverit vertailivat salitreenejä ja lenkkejä. He puhuivat sykkeistä ja palautusjuomista.
Seurasin keskustelua sivusta, koska minulla ei ollut aiheeseen mitään sanottavaa.
En ole yhtään liikunnallinen ihminen.
Minulla on aika hyvä peruskunto siihen nähden, etten harrasta hikiliikuntaa juurikaan.
Minulle riittää hyötyliikunta ja fyysinen työ.
Jäin miettimään suhtautumistani terveellisiin elintapoihin.
En voi väittää eläväni terveellisesti.
Tiedämme miten pahasta kofeiini, sokeri, valkoinen vilja ja vaikka tupakka on.
Eivät elintapani aivan surkeat kuitenkaan ehkä ole.
Minulla ei ole ylipainoa, veriarvot ovat hyvät ja verenpainekin alhainen.
Ruokavalioon kuuluu kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyvää ja juon paljon vettä.
Olen fyysisesti terve. En oikein löydä tarpeeksi motivaatiota muuttaa radikaalisti tapojani.
Jos voin työpäivän jälkeen juoda energiajuoman ja ottaa päiväunet, koen hieman vastenmielisenä lähteä vaihtoehtoisesti juoksemaan tai nostelemaan rautaa salille.
Kaupungilla käydessäni valitsen kahvilassa kakkua ja juon limsaa.
En ole se joka valitsee salaatin tai smoothien.
Some on täynnä valmennuksia, elämäntaparemontteja ja täydelisiä ihmisiä.
Minä koen ulkopuolisuutta.
Olen ihan tavallinen tyyppi. Syön ja teen mitä haluan. En tee asioita jotka tuntuvat vastentahtoisilta.
Onko kaiken terveellisen elämän hehkutuksen rinnalla tilaa tavallisuudelle?
