Eilen oli polvileikkauksen vuoro.
Ilmoittauduin sovitusti aamu seitsemältä suunniteltuun mpfl-rekonstruktioon.
Tässä leikkauksessa polvilumpio vakautetaan jännesiirrännäisellä.
Vaihdoin aamulla ensimmäisenä sairaalavaatteet ylle ja kävin fyssarin kanssa läpi leikkauksen jälkeisiä asioita.
Fysioterapeutti varoitti kivuista ja siitä miten tuskallista kuntoutuminen on.
Pääsin heti kahdeksalta leikkaussaliin.
Siellä minut kytkettiin piuhoihin ja monitoreihin. Sain rauhoittavaa lääkettä ennen puudutteen laittoa.
Minut puudutettiin spinaalipuudutteella joka pistettiin selkäytimeen minun ollessa sikiöasennossa.
Puudutteen seurauksena molemmat jalat puutuivat täysin.
Puudute levisi myös ylemmäs palleaan saakka, tätä hillittiin asentohoidolla.
En tuntenut leikkauksessa juuri mitään. Välillä tunsin jotain tärinää tai vastaavaa, mutta puudute vaikutti erinomaisesti.
Olin leikkaussalissa 2,5 tuntia jonka jälkeen minut siirrettiin heräämöön.
Heräämössä seurattiin miten puudutteen vaikutus lakkaa.
Tarkoitus oli, että pääsen kotiin kun liikkuminen sujuu ja pääsen itse käymään vessassa.
Puudutteen poistuminen leikatusta jalasta oli hidasta.
Toisaalta olin tyytyväinen puutuneeseen kinttuun, silloin siinä ei tuntunut kipua.
Puudutteen vaikutuksen loputtua, oli aika kokeilla kävelemistä.
Ennen sängystä nousua sain kipulääkettä.
Silti se ensimmäinen vessareissu leikkauksen jälkeen oli tuskaa.
Kipu oli jotain aivan käsittämätöntä.
Päästessäni takaisin sänkyyn tuli ihan kunnon itku.
Itku kivusta ja pelosta.
Sain heti vahvempia kipulääkkeitä suoraan suoneen.
Seuraavan kerran käveleminen ei ollut enää niin järkyttävän tuskaista.
Pääsin kotiin iltapäivällä.
Mieheni tuli hakemaan minut osastolta ja vei pyörätuolilla autolle. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt kepein klonkkaamaan autolle.
Kotona ilta meni oksennellessa. Vahvat kipulääkkeet veivät kivuilta pahimmat huiput, mutta saivat myös voimaan pahoin.
Yön sain kun sainkin nukuttua.
Tänään aamulla herätessäni ja noustessani ylös, kivut olivat vahvasti läsnä.
Polvikeikkaus ei ole läpihuutojuttu.
Tuska on vahvasti läsnä.
Polven kuntouttaminen vie aikaa. Tuntuu siltä, että kävely täytyy opetella täysin uudestaan.
Toivottavasti lopputuloksena on toimiva polvi, jotta kaikki tämä kipu ei ole turhaan kärsittyä.
