Moni taisi herätä tänään samaan näkyyn kanssani.
Yön aikana oli satanut lunta ja aamun sarastaessa maa oli valkoinen.
Talvi näytti itsestään ensimmäisen vilauksen.
Aamulla odottaesssani bussia, huomasin maiseman olevan paljon valoisampi verrattuna viikon takaiseen. Ehkä syynä oli viikonlopun kellojen siirto.
Toki myös pieni lumikerros valaisi maisemaa osaltaan.
Vaikka iltalehdet puhuvat ensilumesta viikkoja ennen sen satamista, eikä tältä käsillään olevalta luonnonilmiöltä voi välttyä, yllättyy sitä silti hieman.
Ensilumi hämmästyttää kauneudellaan.
Se tuo valoa tähän loputtomalta tuntumaan piemyteen.
Kukaan ei tietenkään ole tyytyväinen lumeen.
Nyt voidaan taas ihan luvan kanssa paasata kylmyydestä ja ylimääräisistä töistä joita lumi pian teettää.
Täytyy vaihtaa talvirenkaat. Raaputetaa laseja aamuisin. Auto ei käynnisty. Pitää pukea toppavaatteet. Palellaan ulkona ja hikoillaan bussissa.
Tämänpäiväinen häivähdys lumesta oli vasta ensisoittoa.
Pian seistään keskellä kinoksia kuin eskimot konsanaan.
Ehkä talven yli pärjää jos asenne on oikea. Turha meidän suomalaisten on talvea vastaankaan pyristellä. Joka vuosi se on tullut, enemmin tai myöhemmin.
