Selasin viime viikolla ahkerasti työpaikkoja mollista.
Laitoin useampaan paikkaan hakemuksen.
Hakemani paikat olivat lähinnä toimistotöitä, eivät siis liity mitenkään koulutukseeni.
Sain heti alkuviikosta kutsun haastatteluun joka pidettiin tänään.
Haastattelu oli ryhmämuotoinen, en ole aiemmin ollut sellaisessa.
Minua jännitti eniten miten herään ja selviän paikalle heti kukonlaulun aikaan.
Nousin kuitenkin pirteänä jo ensimmäiseen herätykseen. Kai sitä alitajuntaisesti tiesi, että tänä aamuna on tärkeämpää tekemistä kuin torkuttaminen.
Olin aivan jännittynyt lähtiessäni kotoa. Mietin jopa haastattelun jättämistä väliin kun pelko valtasi mielen.
Sain kuitenkin kerättyä itseni ja hyvä niin!
Haastattelu sujui mukavasti.
Ensin haastattelijat kertovat yrityksestä ja haettavasta paikasta.
Sen jälkeen vastasimme vuorotellen kysymyksiin.
Kysymykset olivat helppoja ja tavanomaisia.
Miksi haluat meille töihin, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi, millainen on hyvä esimies, mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on.
Lopuksi oli testi jossa testattiin kirjotusnopeutta. Se tehtiin tietokoneella. Kone syötti sanoja ja täytyi kirjottaa niitä niin monta kuin ehti minuutin aikana.
Viimeisenä oli vielä parin minuutin yksilöhaastattelu.
En halua lähteä arvailemaan miten käy, saanko työn vai en.
Hakijoita ja haastateltavia oli paljon.
Minunkin ryhmässäni kaikki muut paitsi minä olivat kouluttautuneet alalle.
Jos hyvä tuuri käy ja saan työpaikan, uskon sen olevan asenteeni ansiota.
Onnistuin olemaan kohtuullisen rento haastattelutilanteessa ja toin persoonani esille.
Jos en saa paikkaa, sitä ei oltu tarkoitettu minua varten.
Onneksi töitä on tarjolla, täytyy vain jaksaa etsiä sitä joka sopisi juuri minulle.
