Omaan hyvän hajuaistin.
Ehkä jopa poikkeuksellisen hyvän ja tarkan sellaisen.
Haistan herkästi niin hyvät kuin huonot tuoksut sekä hajut.
En kuitenkaan ole tuoksuyliherkkä.
Käytän tuoksuja ja rakastan niitä.
Minulla tuoksut vaikuttavat suoraan mielialaan.
On aivan sairaan tyydyttävää pestä koti puhtaaksi siivoustuotteilla jotka jättävät jälkeensä puhtaan tuoksun.
Rakastan huuhteluaineen tuoksuisia pyykkejä narulla.
Pesen itseni shampoolla ja saippualla jotka tuoksuvat miellyttäviltä.
Käytän omaan nenään sopivaa dödöä ja omistan lukuisia hajuvesiä.
Poltan kotona paljon tuoksukynttilöitä.
Haluan, että kotiin tullessani vastan tulvahtaa hyvä tuoksu, eikä mikään löyhkä.
Ymmärrän, että on paljon ihmisiä jotka kärsivät tuoksuyliherkkyydestä eivätkä näin ollen voi käyttää tuoksuja.
Onneki nykyään on jokaiselle vaihtoehtoja!
Omaan kohtuullisen paljon tuoksumuistoja.
Muistan lapsena äidin tuoksuneen miramen huulirasvalta, mummu tuoksui vadelmilta ja alakoulun opettaja tuoksui sisupastilleilta.
Yhdistän myös monet käyttämäni hajuvedet tiettyihin ihmisiin tai tilanteisiin.
Välillä tietenkin käy niin, että joku tuoksu yhdistyy ikäviin muistoihin ja kyseisen tuoksun käyttö jää.
Onneksi aina tulee uusia tuoksuja ja myös niitä hyviä muistoja.
Tuoksutellessasi kumppanisi ihoa, miltä se tuoksuu?
Uskaltaisin väittää, että sen oikean kumppanin iho tuoksuu hyvältä.
Ihmisten ominaistuoksut ovat erilaisia. Meitä viehättää tietyt tuoksut ja toiset taas eivät ikinä miellytä nenää vaikka yrittäisi.
Sitä oikeaa etsiessä, ei todellakaan kannata väheksyä oman nenän mielipidettä.
Hajuvesiä voi aina vaihtaa, mutta oman ihon tuoksua ei voi muuttaa.
Ennen sitoutumista, kannattaa nuuhkia toisen ihoa huolella.
Mikä olisikaan ihanampaa kuin herätä jokaisena aamuna loppuelämän ajan ihmisen vierestä, jonka iho tuoksuu mielettömältä?
