Olin loman aikana kohtuullisen optimistinen ajatellen kevättä.
Pesin jo kaikki paksuimmat talvivaatteet ja vein ne kellariin.
No, tietäähän sen että maaliskuussa tulee vielä lunta taivaan täydeltä ja pakkanen nousee pariin kymmeneen.
Tuntee ainakin olevansa elossa kun aamutuimaan kävelee bussipysäkille parinkymmenen asteen pakkasessa.
Pari kirosanaa saattaa lipsahtaa ilmoille puolivahingossa.
Toisaalta kun asuu Suomessa, voisi säästyä turhalta vaivalta jos vain säilyttäisi kaiken sään vaatteet aina käden ulottuvilla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olemme viettäneet juhannusta sekä joulua samassa säässä.
Itsellä tosin on sen verran vähän kaappitilaa, että pakko raivata vaatteita kellariin säilöön vuodenaikojen mukaan.
Minä sitten vihaan kevättä. Niin kuin vihaan syksyäkin. Tai siis vihaan kaikkea muuta kuin kunnon kesää tai talvea.
Nämä välivuodenajat ovat kauheita ajatellen vaikka pukeutumista.
Tänään pukeudut toppavaatteisiin ja huomenna lämpötila voi hyvin olla jo monia asteita plussan puolella.
Pidän talvesta ja pidän kesästä.
Haluaisin kuitenkin elää jossain, missä sää olisi vähän enemmän vakaampaa.
Vai elävätkö kaikki muutkin ihmiset muka maassa, jossa vuorokaudessa sää vaihtuu paukkupakkasesta kevääseen?!
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kiinnittäväni huomiota säähän ja yhä enemmän se on puheenaiheena.
