Nothing to see here..! 😀 Ei siis todellakaan mitään raportoinnin arvoista viime viikolta.. Yksikään päivistä ei saanut 100 % kasaan, ei siis myöskään viikko kokonaisuudessaan. Tai no, perjantai ja lauantai olisi saanut, jos olisin kehdannut pitää sykemittaria mukana aktiivisuuden mittaamiseksi. Neljä tuntia pe-la -yönä tanssilattialla tuppaa riittämään päivälle kuin päivälle saaden prossat täyteen 😀 Ja kun sanon neljä tuntia tanssilattialla tarkoitan tosiaankin NELJÄÄ TUNTIA TANSSILATTIALLA. Yhden kerran kävin hakemassa välissä viinilasillisen, mutta muutoin yhteen putkeen koko neljä tuntia tanssien. Oli mahtavaa, kuten aina ♥ Mutta tosiaan harmi, ettei sitä suoritusta ollut mittaamassa mikään, koska nyt kaikki ”laskelmat” on viturallaan aktiivisuudesta palautumiseen. Toki lisäsin ”treenin” jälkikäteen, mutta ei se ole sama asia, tuollaisena se on vain ”koriste” ja muistutus siitä, mitä tuli tehtyä 🙂
Alkuviikon vajaille aktiivisuusprosenteille ei sitten oikein olekaan kunnon selitystä, mutta loppuviikolle tavallaan on. Keskiviikkona olin aivan väsynyt ja uupu, ja torstaina sainkin jonkun ihme pöpön häiriköimään kurkkuuni ja yleiseen vointiini meinaten pilata viikonloppureissuni, mutta onneksi se pysyi suht laimeana ja loppupeleissä meni suhteellisen kivuttomasti ohi. Joskin vaatihan tuo puolisen litraa sipulimaitoa, lukemattomia määriä inkivääriteetä tuoreen inkiväärin kanssa, pari teelusikallista hunajaa ja pullollisen mustaherukkamehua, sekä jokusen ibuprofeenin 🙂 Mutta nyt se on käsittääkseni poissa! Tämän episodin vuoksi tein keskiviikkona liikuntahaasteen merkeissä vain 20 minuuttia erittäin laiskaa kuntopyöräilyä (villasukissa, if I may add! Kuvaa ”treenin” tehokkuutta) ja torstaina oli pakko luovuttaa ja olla ihan vaan rennosti koko ilta. Reissussa ja sen jälkeen – varmastikin kiitos riekkumisen – oli vähän aikaa taas kurkku kipeämpi ja sitä kutitti tuhottomasti, ja sainkin pari lähes kuolemaan johtanutta yskäkohtausta, joten sunnuntaina pidin myös huilipäivän.
Toki harmittaa, että haaste katkesi pariinkin otteeseen, mutta toisaalta se nyt oli itsestäänselvää, että terveys on ykkönen. Paitsi siis jos on jo kuukausia sitten sovittu biletysviikonloppu siskon kanssa 😉 Noh, mutta onneksi kaikesta selvittiin ja nyt mennään taas melkein jo täyttä höyryä! Mutta ei kyllä viime viikon kuvakaappaus aktiivisuudesta näytä järin hyvältä:
Pari passiivisuusleimaakin olen saanut, mutta perjantaiseen olin sinällään syytön, että olin bussissa, enkä kehdannut siellä alkaa hihhuloimaan ympäriinsä. Jännää on se, että sunnuntain paluumatkasta ei passiivisuusleimaa ole tullut, joten tiedä sitten mitä olenkaan touhunnut siellä 😀
Se oli semmoinen viikko, nyt sitten ainut tie on ylös, kuten sanotaan 🙂
