Voihan vihtori! Nyt sitten opetellaan malttia ihan urakalla! đ Laitoin eilen tilaukseen uuden urheilukellon, ja nyt sain tietÀÀ, ettei sitĂ€ olekaan verkkokaupan varastossa tĂ€llĂ€ hetkellĂ€. ”Ilmoitamme tekstiviestillĂ€ arvion, milloin saamme laitetta varastoon”. EttĂ€ tekstiviestiĂ€ odotellessa.. Ja mĂ€ kun kĂ€vin jo eilen innoissani lataamassa kaikki uudet appit ja muut puhelimeen đ Miten hemmetissĂ€ maltan oottaa?? Muutoinkin oli salaa haaveena, ettĂ€ saisin kellon jo perjantaina mukaan viikonloppureissuun, kun lĂ€hden vĂ€hĂ€n hippailemaan aka tanssimaan aka tekemÀÀn aerobista treeniĂ€ yökerhoon đ On aika pikkuiset tsÀÀnssit, ettĂ€ se toteutuisi nyt enÀÀ.. Odottavan aika on niin mahdottoman pitkĂ€!
No, onneksi tĂ€ssĂ€ on ihan iloisiakin asioita đ EnsimmĂ€isenĂ€ tietysti ne kummitytön ylppĂ€rit, oi ettĂ€ â„ Kaikki meni niin mahtavasti ja oli ihan huiput pari pĂ€ivÀÀ, kun niitĂ€ juhlittiin. MitĂ€ nyt vĂ€hĂ€n vĂ€liĂ€ sai olla pyyhkimĂ€ssĂ€ silmĂ€kulmaansa, mutta oh well đ Olin antanut itselleni luvan erityisesti torstaina syödĂ€ ihan mitĂ€ sattuu, myös karkkia, mutta sitten sitĂ€ jotenkin (aviomiehen pienellĂ€ kannustuksella, myönnettĂ€köön) tuli jĂ€tettyĂ€ namit rauhaan, vaikka siinĂ€ oli Fazerin herkkusuklaakonvehteja ihan nenĂ€n edessĂ€ pöydĂ€llĂ€ tarjolla đ MennÀÀn sitten nollatoleranssilla loppuun asti, kun on aloitettukin! 20. pvĂ€ tosiaan loppuu namilakko. TĂ€ssĂ€ vaiheessa lĂ€hinnĂ€ jĂ€nskĂ€ttÀÀ mitĂ€ tulee tapahtumaan sen jĂ€lkeen.. On meinaan viimeisen viikon-parin ajan tehnyt ihan hurjasti mieli karkkia! Toisaalta nyt on myös ollut ihan erilainen draivi tĂ€n ”keho kuntoon” -projektin (okei, joku maikka joskus opetti, ettĂ€ projektilla on aina myös loppupĂ€ivĂ€mÀÀrĂ€, joten en tiedĂ€ onko ”projekti” oikea nimitys tĂ€hĂ€n kohtaan. Toivon meinaan, ettĂ€ jatkuu ihan koko loppuelĂ€mĂ€n) kanssa, ettĂ€ mistĂ€ sitĂ€ tietÀÀ, jos vaikka osaisi hillitĂ€ herkuttelua myös jatkossa, vaikkei olekaan kieltolaki pÀÀllĂ€nsĂ€ đ
Toinen iloinen asia tuli ilmi tĂ€mĂ€n aamun pikaisella mittailulla. Vaaka nyt on taas jumahtanut samaan lukemaan, se ei oikeastaan enÀÀ kuin naurata itsepĂ€isyydellÀÀn đ Mutta mittanauha leperteli mulle heti aamusta: -3,9 cm toisesta kohtaa pois ja -5,8 cm toisesta kohtaa (edelleen ne keskikehon pari kohtaa, joista mittailen), siis lĂ€htölukemiin 22.10. verrattuna! Painoa veks edelleen vaan sen -2,8 kg. Mutta siis melkein sentti per mittauskohta lĂ€htenyt pois sitten 28.11. mittauksen, vaikka paino pysynyt tismalleen samana. OU JES! Ja vaikka oliskin kyseessĂ€ ties mitkĂ€ mittausvirheet, niin tunnen kyllĂ€ olossani muutoksen. Tai ehkĂ€ oloa parempi sana on ”kyljissĂ€ni” đ Tunnen (tai ainakin kuvittelen tuntevani) ihan selvĂ€sti, kuinka keskivartalo vie vĂ€hemmĂ€n tilaa kuin ennen. En vain millÀÀn meinaa malttaa odottaa, ettĂ€ se vie viiiiieeelĂ€ vĂ€hemmĂ€n tilaa đ
Kun kerran nyt postauksen teemana on ”odottelu”, niin kerrottakoon, ettĂ€ kellon saapumisen ja lisĂ€hoikistumisen lisĂ€ksi odotan kyllĂ€ ihan mahdottoman paljon sitĂ€, ettĂ€ pÀÀsen taas juoksemaan. Ihan siis tosi, tosi, tosi, TOSI paljon odotan. Kun lauantaina kĂ€velyllĂ€ ollessani tajusin yhtĂ€kkiĂ€, ettĂ€ nilkkaanhan ei ole tainnut sattua LAINKAAN moneen pĂ€ivÀÀn, varmaan viikkoonkaan, niin hĂ€tĂ€sesti jo mietiskelin josko sen juoksukiellon vois sittenkin purkaa vĂ€hĂ€n etuajassa.. Mutta sitten sunnuntaina herĂ€tessĂ€ nilkka oli kipeĂ€mpi kuin miesmuistiin ja jouduin taas hyvĂ€stelemÀÀn haaveet. En ymmĂ€rrĂ€ mitĂ€ se venkslaa eestaas. Ei sitten kuitenkaan enÀÀ sunnuntai-illan kĂ€velyllĂ€ tuntunut ollenkaan, ja tĂ€mĂ€kin pĂ€ivĂ€ on saatu mennĂ€ ihan rauhassa, ettĂ€ tota tuosta selvÀÀ. Mutta jospa sitĂ€ vuoden alusta pÀÀsisi jo vĂ€hĂ€n jolkottelee.. Ihan vĂ€hĂ€n vaan. Sellasta kĂ€velyjuoksua alkuun. Ai ettĂ€.. â„
Viime viikolla meinas vĂ€hĂ€n tulla hoppua prosenttien tĂ€yteen saamiseksi, mutta kyllĂ€ se sieltĂ€ sitten tuli kun vĂ€hĂ€n potki loppuviikosta đ Keskiviikkona oli tosiaan kummitytön lakitus ja illallinen, joten silloin turvauduin suorittamaan ihan vaan sen kaikista pakollisimman liikuntahaasteen vaatiman suorituksen, joten tuli kĂ€ytyĂ€ vajaan vartin kĂ€velyllĂ€ niin, ettĂ€ tuli se minimi 1 km tĂ€yteen (okei, 1,34 km, mutta tavoite oli saada se kilsa). Torstaina taas oli ne varsinaiset juhlat ja illalla olin niin piipussa, ettĂ€ vaan ”matelin” kuntopyörĂ€n selĂ€ssĂ€ 20 min ja se oli siinĂ€. Molempien pĂ€ivien aktiivisuustaso jĂ€i ”vĂ€hĂ€n” vajaaksi. Mutta sitten tuli pitkĂ€ ja tyhjĂ€ viikonloppu, ja oli aikaa ottaa takaisin đ
Loppujen lopuksi sain kuin sainkin viikon prossat yli sataan đ Ja sitten vielĂ€ nuo perinteiset tunnit ja kilsat:
- vajaa 4,5 h kÀvelyÀ, 24,7 km
- 50 min sisÀpyörÀilyÀ, 20,9 km
- 36 min tanssi, ihan vaan halusin vĂ€hĂ€n jorailla ja katsella mitĂ€ kello siitĂ€ sanoo đ Maksimisykkeeksi tuli 132 bpm, ei huono. Alun perin tĂ€n piti olla pikainen lĂ€mmittely lihaskuntotreenille, mutta sitten innostuin tanssista ja se kesti ja kesti, ja lopulta unohdin laittaa kellon mittaamaan sitĂ€ lihaskuntotreeniĂ€.. Well played! đ
Perjantaina muuten halusin saada prossat 82 % -> 100 %, joten tanssahtelin silloinkin. En vaan laittanut sykemittaria pÀÀlle tai mitÀÀn treenijuttua tehnyt siitĂ€ muutenkaan. Puolessa tunnissa tanssahtelin 82 %:sta jonnekin 123 %:iin! đ On se vaan niin kivaa ja nĂ€köjÀÀn ihan semitehokastakin. LisÀÀ tanssia!
Noniin, nyt on pakko vaieta tai tÀÀ postaus ei lopu koskaan. Mukavaa viikkoa just sulle đ