Vaikka kotikaupunkini onkin paikoittain erittäinkin kaunis, niin ajattelin välillä laitella vaihtelun vuoksi artikkelikuvaksi jotain muuta kuin maisemakuvaa. Olen jostain syystä ottanut tavaksi ottaa melkein joka lenkille lähtiessä samanlaisen hissikuvan, joten tässä nyt sitten sellaisia oikein olan takaa 😀 Olen näköjään yhden poseerauksen ihminen 😉
Asiaan. Ensimmäinen viikko meni tosi hyvin! Ainakin noin omasta mielestä. Mitään todisteita tästä ei varsinaisesti ole, vaikka ehkä vähän salaa ja erittäin nopeasti mittasin pari mittaa aamulla kehostani, ja saattoipa tuota olla jokunen sentti (turvotusta) lähtenytkin jostain. Mutta se oli niin epävirallinen mittaus, ettei sitä lasketa. En edes kirjannut lukuja ylös mihinkään. Vaa’astamme on sopivasti patteri kulunut loppuun, eikä uutta olla muistettu ostaa, joten senkään tuloksia ei ole sanoa 😀 Mutta olo on hyvä ja yhä edelleen motivoitunut. Kyllä, viikonkin jälkeen voi sanoa, että yhä edelleen 😉
Liikuntaa tuli harrastettua melkein 7 tuntia viime viikolla. Käytännössä tämä kaikki on kävelyä, vain yhden lenkin kävin niin, että osan lenkistä kävelin ja osan juoksin. Se oli itse asiassa niin huikean kivaa, että sitä tulen tekemään varmasti jatkossakin, ja se on myös erittäin kätevä tapa päästä takaisin juoksukuntoon. Vaihtelin kävelyä ja juoksua aina muutaman valotolpan välein, niin ettei missään kohdin ehtinyt juoksu tuntua kamalalta, ja aina kävellessä sitä vain koitti pysyä kärryillä tolppien määrästä, että joko kohta saa taas juosta 🙂 Hieman liian keskittymiskyvytön olen kyllä moiseen puuhaan, tarkoitan siis niiden tolppien laskemista ja että niitä tulisi yhtä paljon käveltyä ja juostua, mutta ehkä minunkin kannattaa oppia, että joissain asioissa voi olla vähän suurpiirteisempikin 😉
Kilsoja sain kasaan ensimmäisellä viikolla 37,9 km. Periaatteessa siis kävelin joka päivä hieman vajaa 5,5 km. Sadan päivän liikuntahaasteeni siis voi hyvin 🙂 Kaikista tyytyväisin olen kuitenkin yleiseen aktiivisuuteen. Lakkasin alkuvuodesta käyttämästä Polarin mittariani muutoin kuin urheilusuoritusten aikana, koska en jaksanut sitä kitinää ”Aika lähteä liikkeelle!” kun on ollut paikallaan yli tunnin 😀 Kello ei myöskään valitettavasti ole estetiikaltaan se kaikkein kaunein, joten sekään ei motivoinut pitämään kelloa arjessa. Nyt olen kuitenkin taas ottanut sen käyttöön koko päiväksi ja viime viikko olikin ensimmäinen varmaan lähemmäs vuoteen, kun sain viikon aktiivisuudeksi 100 % ilman puolimaratonia 😀 YES! Voin vain kuvitella kuinka suuren palveluksen teen keholleni liikuttamalla sitä tarpeeksi ♥
Syömisetkin meni niin, että olen erittäin tyytyväinen. Täydellisyyttähän en edes hakenut, joten en tiedä voiko tässä sentään olla esimerkkinä muille 😉 Mutta pienensin annoskokoja, lisäsin raejuustoa ruoan kaveriksi, samoin kuin vihanneksia, en syönyt karkkia, ylipäätään herkkuja söin vissiin vain yhtenä arkipäivänä kylässä ollessani, sekä sitten viikonloppuna muutaman letun ja minimaalisen pienen jätskiannoksen. Vettä vetelin kaksin käsin ja sitruuna-inkivääri -yrttijuomaakin meni varmaan litroittain (koska mukini on 0,5 l!) 😀 Olen oikein ylpeä itsestäni.
Yhden viikon jälkeen lienee vielä helppo olla, mutta olen kovin luottavainen tämän projektin onnistumiseen. Go me! 🙂
