Minun piti jo edellisessä postauksessa päivittää kuulumisia tiistaiselta intervallitreeniltäni, mutta sitten innostuin vähän liikaa pohtimaan pitkiksiäni jatkossa, ja siitä se ajatus sitten lähti.. ja tämä ajatus jäi 😀 Noh, onneksi aina voi tehdä uuden kirjoituksen! Tiistain intervalli oli periaatteessa hyvä, toisaalta vähän kökkö ja sitten myös ajoittain vähän vähemmän intensiivinen. Kas tässä tarkemmat löpinät:

”Periaatteessa hyvä”

Lenkissä ei sinällään itsessään ollut mitään vikaa, tai ainakaan mitään mikä olisi aiheuttanut turhautumista. Jos tiirailee vaikkapa pelkkiä kilsamääriä, niin tämän viikkoisten 3×5 minuutin intervalliosuuksien aikana juoksin n. 100 metriä enemmän kuin edellisellä viikolla. Eli sinällään ihan jees. Toki siis sykkeetkin olivat korkeammat nyt, että ei pidä pelkkiä kilsoja tiirata sinällään, mutta itselleni yhtenä pointtina näillä intervalleilla onkin, että jaksan juosta kovempaa ja korkeammilla sykkeillä kuin aiemmin.

”Vähän kökkö”

Voi jestas kun pukeuduin niin väärin. Ulkona piti olla n. 13-14 astetta, siellä näytti satelevan ja olevan aika kolea sää, mitä nyt kävin partsilta heiluttelemassa käsiäni ulkoilmassa. Niin, terve vaan naapuritalon asukkaat. Tämän takia huidon aina välillä siellä ikkunassa. Kuitenkin, jahka olin n. 10 min jolkotellut, niin jostain alkoi tunkea auringonpaistetta! Sadekin oli kaikonnut, ja oli jotenkin todella hiostava olo. En tiedä oliko se paljas ihoni vasten juoksutakkiani, vai sitten ihan vaan se sää. Luulisi nyt juoksutakin vähän hengittävän. Lisäksi mulla oli pitkät juoksutrikoot, kun olisi aivan hyvin voinut olla vaikka caprit. Meinasin läkähtyä.

”Vähän vähemmän intensiivinen”

Tiedättehän, miten tavattoman kaunis luonto on sateen jälkeen? Erityisesti jos aurinko pääsee pilkahtelemaan?? Oijoi. Kaunis luonto ja minä tarkoittaa vähän niinkuin automaattisesti, että pakko valokuvata. Nyt vielä kun intervallit tuntui välillä aika raskaalta, niin mikäs sen sopivampi tekosyy lepuutella, kuin pysähtyä nappaamaan kuva Oih niin kauniista vesipisarasta ja Kuinka tuokin lehti näyttää nyt paljon kauniimmalta kuin ikinä koskaan ennen..! Niin. Aina välillä piti vähän pysähdellä ja siksi intensiivisyys saattoi vähän kärsiä. Vähän.

Mnoh, ihan kivasti tästäkin lenkistä selvittiin, joskin kotona sitten huomasin sukkien vähän saaneen kosteusvaurioita läpi kenkien 😀 Noh, rapatessa roiskuu – ja juostessakin. Kokonaiskilsat jäi vähän alas, ehkäpä johtuen niistä kuvaustauoista *krhm*. Mutta ihan kivaa oli! Ja jäi niistä kuvailuista (silmän)iloa myöhemmällekin, sain mm. nätskän apilan kuvattua tämän kirjoituksen artikkelikuvaksi. Huomasitko? 😉

#nofilter