Huh mikä sunnuntai! Tai oikeastaan se on tämä maanantai, jossa se ”kärsimys” tuntuu.. Taas aamupvän vietin flunssaisessa olossa, saapi nähdä miten se tästä tasottuu. Puoli litraa inkivääriteetä tuoreen inkiväärin kera on taas tässä seuranani kirjoitellessani 🙂 Olen kuitenkin henkisesti valmistautunut siihen, että tämän päivän lenkki siirtyy tulevaisuuteen.

Eilen oli vuorossa itselleni HYVIN epätyypillistä liikuntaa, nimittäin jalkapalloa. Eikä siis teeveestä MM-kisojen muodossa, vaan ihan itse kentällä pelaten. Okei, olin sellainen vara-vara-varamies (mm. pelkään palloa enkä osaa potkia 😀 ), eikä peliminuutteja kertynyt sen tunnin pelin aikana ihan hirmuisasti, mutta taisi siinä sykkeet ja keho olla kovilla, koska pelin loputtua sanoi aktiivisuusmittarini, että päivästä on jo 101 % täynnä 😀 Ja peli oli sentään aamupäivällä, enkä sitä ennen ollut ehtinyt kuin istua n. 1,5 h autossa matkalla kohti pelipaikkaa. Joka tapauksessa, kyllä tuntuu näin seuraavana päivänä nivusissa ja vaikka missä nämä uudet liikehdinnät, joita tuli eilen tehtyä 😀

Noh. Jalkapallon lisäksi – olihan sunnuntai – oli eilen vuorossa myös viikon pitkis. Sana ”pitkis” huvittaa tässä tapauksessa vielä hieman normaalia enemmän, sillä se oli 5 minuuttia lyhyempi kuin tämän viikon ensimmäinen juoksu (nimeltään ”keskipitkä juoksu”) olisi. Haha. No mutta, tunnin siis jolkottelin taas niin maan perkuleen hitaasti. Näin jälkikäteen sanoisin, että paperilla taas oikein hyvä juoksu. Jos vertaa aiempien lenkkien juoksuosioihin, niin vauhti on ehkä hieman kasvanut ja sykkeet taasen pysyneet paremmin hallinnassa. Pikastatsit pelkästä juoksuosiosta siis: kesto 45 min, 5,27 km, keskisyke 129 ja keskivauhti 08:32 min/km. Jos vertaa vaikkapa 20.5. tehtyyn 40 min lenkkiin, niin siellä keskivauhti on ollut 08:51 ja syke 130. Noh. Tämä tällainen vertailu yksittäisten lenkkien välillä on todennäköisesti juurikin sitä sellaista vertailua, jota EI pitäisi harrastaa, mutta oh well, tykkään siitä 😀 Ja koska tiedostan sen olevan typerää, niin sallin sen itselleni. Tässä vaiheessa, kun ei takana ole vielä useiden kuukausien tilastoja verrattavissa toisiinsa, niin on vähän pakko huomioida satunnaisia lenkkejä ja yrittää nähdä niissä jotain kehitystä. 
Sitten taas siihen kokemuspuoleen. Ai että meinasi hihat palaa lenkillä, vaikka vain T-paita olikin päällä 😀 Siis sykkeiden vuoksi, kuinkas muutenkaan. Lenkin ideahan oli (eli siis tätä mittari ja juoksuohjelma seuraa), että sykkeet pysyisivät alle 129, koska se on jonkin Polarin laskukaavan mukaan minun kakkossyketasoni yläraja. Mutta jos haluan mennä sellaista mukavan tuntuista hidasta, niin sykkeet ovat vahvasti sen 130-133! Ärsyttävää! Toki maaston muodosta riippuen välillä ne sykkeet viihtyy myös siellä 126-129 -alueella, mutta pääasiassa kun miellyttävyyttä haetaan, niin rajat paukkuu.

Olisi niin mahtavaa, kun saisi edes varmistuksen sille, että tuo 129 todella on se minun rajani, ja että minun kannattaa jatkossakin vaan koittaa himmailla ja kehittää kuntoani niin, että tuo raja alittuu. Koska onhan se nyt v*ttumaista yrittää pysyä tuolla alhaalla, laittaa menemään ikävältä tuntuvaa ”vauhtia” ja sitten tuo raja olisikin väärin laskettu ja itselleni sopisikin ylärajaksi vaikkapa 132 bpm 😀 Jokin laktaattitesti voisi tuoda mielenrauhaa huomattavasti. Toisaalta taas, onko edes olemassa sellaista kuin ”liian matala sykeraja”, että pitäisikö sitä sitten vain odotella ja toivoa, että sykkeet alenee ja kunto paranee..? Huoh.