Wuhuu, kesä on täällä, eli voi urheilla taas pihalla! Tätä on odotettu. Okei okei, tiedän, talvellakin voi urheilla pihalla esimerkiksi hiihtämällä, lumilautailemalla tai luistelemalla. Näistä itse harrastan aktiivisesti luistelua. Tai no, ainakin sen useamman kerran vuodessa tulee käytyä. Mutta, siksi tämä intoilu, että nyt voi tosiaan ulkoilla ulkona sisävaatteissa, eikä tarvitse hytistä. Kyllä se kesä vaan on ihmisen parasta aikaa, ainakin omasta mielestäni. Ja Suomessa kesä on vielä suhteellisen jees, eikä tarvitse hikoilla jossain 35 asteessa, jolloin ei kyllä urheilla muuta kun terassilta kylmää juomaa hakemaan. Suomen kesä on siis todella oivallista aikaa urheiluun. Ei liian kylmä, eikä liian kuuma ja tiet sekä metsät odottavat vain kulkijaansa. Tämä saattanee kuulostaa jollakin turhapäiväiseltä hössötykseltä, mutta itse olen siis todella intohimoinen ulkonaliikkuja heti kun siihen vaan mahdollisuus on, sillä mikäpä onkaan parempaa kuin raitis ilma, jota Suomessa tosiaankin riittää.
Kuten tuosta ylläolevasta innostuksestani on varmaan helppo päätellä, olen siis päässyt jo käyntiin ulkourheilussa vuonna 2018, sillä olihan toukokuu aivan uskomattamon lämmin kuukausi. Taisi ilmeisesti olla lämpimin toukokuu ikinä Suomen historiassa, jos en aivan väärin lukenut? Hyvä Suomi!
Itse tykkään liikkua hyvin monipuolisesti, enkä tykkää jumiutua samaan lajiin ja sitten varsinkaan tiukkoihin aikataluihin, reitteihin yms. vaan menen mieluummin aika pitkälti fiiliksen mukaan, sillä tavalla tulee omasta mielestäni kyllä parasta jälkeä kun henkistä puolta ajatellaan. Sillä sitähän liikuna myös on, omanlaistansa meditaatiota, sillä tarkoitushan on saada myös henkistä tyydytystä. Siitä itseasiassa liikunnassa on ainakin omasta mielestäni kysymys. Jos liikaa alkaa suorittaa, lopulta syö vaan omasta jaksamisestaan, sen sijaan että lisäisi sitä. Tämä monen urheilijan pitäisi kyllä mielestäni muistaa.
Mutta, mennäänpä takaisin aiheeseen, eli siihen kesäurheiluun. Ihan ensimmäisenä aloittelin kesäurheilun milläs muua kun pyöräilyllä. Melko raskaalta se kyllä tuntui noin niinkuin talven, (okei, muutaman talven) tauon jälkeen. Tuntui, että reidet hajoavat jo kilometrin jälkeen mikä sinällään tuntui hieman hölmöltä, koska sitä kuitenkin pitkin talvea oli tullut käytyä Circuit tunneilla jne, mutta yhtäkkiä pyörin satulassa tuntuu siltä, ettei olisi harrastanut liikuntaa ollenkaan pitkiin aikoihin. Se on jännä tuo liikunta, että kun tekee jotain uutta, niin sitä tuntuu että koko kroppa on täysin uusi liikunnalle. Mutta, en antanut sen häiritä menemistä vaan eteenpäin puskettiin väkisin, fillaroin itseasiassa ympäri Helsingin seudun metsiä ja nehän on todella upeita paikkoja. Esimerkiksi Keskuspuisto, jonne pääsee Pasilasta ja sitä voi jatkaa vaikka Vantaalle asti. Omasta mielestäni ehkä hienoin mesta on kuitenkin Viikin seudun metsä, jonka yksi laita on Viikki, mutta sitähän voi jatkaa vaikka Myllypuroon tai Herttoniemeen asti. Sinnehän on istutettu vielä kaiken lisäksi erilaisia metsätyyppejä Pohjois-Amerikasta aasialaisiin metsiin. Ja sieltä löytyy myös lehmiä. Vaikka sitä on vain muutaman kilometrin päässä ”sivistyksestä”, pääsee tuolla mielestään hyvinkin kauaksi siitä.
Toinen, mitä tykkään tehdä, on koripallo. Se oli oma laji useamman vuoden ja tuli pelattua aika pitkällekin mutta uraa siitä ei tullut koskaan hankittua, tuli ns. muita mielenkiinnon kohteita, kuten esimerkiksi tytöt 🙂 Silloin ei oikein tule lähdettyä 6 kertaa viikossa treenaamaan. Mutta, näin iän tullen on myös hormonien hyrrääminen vähentynyt, joten myös koripalloon jaksaa taas tarttua. Tosin on vaikea saada ketään aina mukaan, mutta jos en saa, niin otan pallon kainaloon ja lähden heittelemään, ei siihen ketään tarvita! Toki voisi olla kiva syötellä kaverilla ja vähän kisailla, mutta aina ei voi voittaa. Onneksi ei kuitenkaan ole joka kerta tarvinnut käydä yksin, vaan mukaan on löytynyt myös kaverikin, minähän tietty voitan, ehehehe. En muuten tykkää yhtään häviämisestä.
Uimaankin olen jo tänä vuonna päässyt, itseasiassa kaikkiin pyhän kolmion paikkoihin, eli ulkouimalaan, järveen ja mereen. Tosin meri omassa tapauksessani oli Välimeri, joka sekin oli vielä kylmä, joten en edes uskalla ajatella kuinka kylmä Itämeri vielä tässä vaiheessa on. Järvikin oli kylmä, mutta mikään ei kyllä voita sitä fiilistä kun pääsee uimaan suomalaiseen järveen, jonne voi pyyhältää suoraan saunasta. Ai että.
Tässäpä melkein nämä omat kesäurheilut on. Toki tämän lisäksi tulee paljon ihan vain käveltyä, mutta sitä on jotenkin vaikea laskea urheiluksi, vaikka tärkeää sekin hyvinvoinnin kannalta on. Entäpä sinä, miten tulee urheiltua kesäisin?
