Olen eräänlainen suorittaja. Tämä koskee tavallaan myös juoksua, vaikka luonnollisesti juoksenkin siksi, että tykkään siitä niin hulluna. Juoksuohjelmani sanelee millaisia lenkkejä teen minäkin viikkona, ja vaikkakin niiden suorituspäiviä ja -järjestystä voi siirrellä kyseisen viikon sisällä, niin jos päivät loppuu kesken niin sitten ne loppuu kesken, eikä treenejä voi siirtää enää seuraavalle viikolle. Tällöin treenimerkintä jää Polar Flown treenikalenteriin harmaaksi, eli suorittamattomaksi. Voitte kuvitella, että suorittajalle tämä on aika ehdoton no-no 😀
Olen kuitenkin sillä tavalla onnekas suorittaja, että vaikka minun on vaikea sietää epäonnistumistani tai tekemättä jättämistä jos jonkin asian on kerran aloittanut, niin näen myös tarpeeseen tulevan lepuuttamisen osana täydellistä suoritusta. Eli kun lepo on tarpeen, osaan myös levätä, enkä silloin koe paineita siitä, jos jokin ”suorite” jää tekemättä. Näen sen osana suorituskokonaisuutta, sitä ns. pyhää kolminaisuutta: treeni, lepo, ravinto. Joskin jännä kyllä, tuon ruokaosuuden kanssa en osaa stressata sitten yhtään, vaikka todellakin pitäisi! 😀
Tällä viikolla juurikin on ollut tilanne, ettei ole ollut mitään järkeä lähteä rempomaan treenejä, vaikka periaatteessa mieli olisikin tehnyt. Maanantaina oli flunssaista oloa ja nuhanpoikasta, jalkojen tukkoisuutta, lonkankoukistajien/nivusten kipuilua jalkapallon jälkeen ja mitä kaikkea. Eilen tiistaina oli pohjalla vähäiset yöunet, edelleen tuskaisat l-koukistajat/nivuset ja uusien lihasten löytö reisistä, ja jonkin verran henkistäkin kuormitusta. Totesin, että jos nyt vielä lähden ”kolmostason” tunnin lenkille, niin stressaan kehoani aivan turhaan ja todennäköisesti teen sillä enemmän hallaa kuin saan hyötyä, ja kohta olisi ollut flunssa jylläämässä ihan kunnolla ja treeneihin olisi tullut ainakin viikon tauko tai jotakin muuta vastaavaa. Niinpä treenit ovat nyt alkuviikosta jääneet välistä.
Hyvä uutinen on toki se, että eilisen pienen kävelylenkinn jäljiltä nivuset ovat nyt huomattavasti paremmat (melkeinpä normaalit), henkinen kuormituskin on helpottunut, yöunta tullut tarpeeksi ja muutoinkin on aika loisto-olo lähteä vetämään maanantaista lenkkiä tänään 🙂 Joskin huono uutinen sitten onkin se, että nyt tulee suhteellisen ankaraa treenitykitystä ke, to ja pe, ja sitten vielä sunnuntaina illalla pitäisi lähteä jolkottelemaan matalilla sykkeillä suht pitkälle 1 h 25 min kestävälle lenkille, jotta saa kaikki viikon treenit kasaan. Ja lauantaina tulee todennäköisesti maisteltua viinilasillinen tai pari.. Katsotaan miten suoriudun tästä vai suoriudunko 🙂
Vähän harmittaa, että meni näin, koska katselin vielä viime viikolla innoissani miten rankka juoksuviikko on tulossa. Nyt sitten yhtäkkiä se kaikki rankkuus onkin kasautunut muutaman päivän harteille. Mutta ei se mitään, keskityn olemaan iloinen ja ylpeä siitä, että olen osannut tehdä välillä harmittaviakin ratkaisuja ja levätä silloin kun on pitänyt, ja nyt sitten ”korvauksena” juostaan niin maan perkuleesti 😀
