Perjantaina oli jälleen kerran niin mahtis lenkki! 🙂 Ennen lähtöä taas vähän jännittelin, että mitenköhän juoksu oikein tulee sujumaan, kun ulkona tuuli ihan tajuttomasti. Muistan ammoisilta ajoilta, kun tuulinen sää oli aika ehdoton no-no lenkeille, koska sain niistä muistoksi lähinnä vain erinäisiä pistoksia sinne tänne, koska ylipäätään hengitin huonosti ja menin liian kovaa kuntotasooni nähden. Siihen soppaan kun vielä lisäsi armottoman tuulen, joka laittoi vastaan joka askeleella, niin ei liene vaikea arvata, ettei hyvä heilu 🙂 Mutta nyt täytyy kahden tämänkesäisen lenkin myötä vissiin todeta, ettei sillä ole mulle mitään väliä tuuleeko vai ei. En mä huomannut mitään ongelmaa missään tämänkään lenkin aikana. Yksi syy voi tietysti olla se, että nyt käsitän niin perin pohjin sen faktan, että hi-taas-ti on mentävä tässä vaiheessa, joten se ei samalla tavalla (tai siis hirveästi millään tavalla) käy luonnolle, kun sitten oikeasti joutuukin edetä etanavauhtia – johtuu se sitten tuulesta tai sykevaatimuksesta.
Teen sitä melkein joka lenkillä, mutta tällä kertaa jotenkin erityisen paljon kiinnitin huomiota siihen, miten kevyttä ja helppoa juoksu nykyään on verrattuna siihen mitä se oli silloin huhtikuun puolivälissä. Silloin se oli jotain ihan kamalaa ja järkyttävää. Muistan, miten se juoksun vaikeus tuntui keuhkoissa asti ja miten oudolta se tavallaan tuntui, koska yleisesti mulla on aina ollut suhteellisen hyvä aerobinen kunto, vaikka muutoin oliskin fysiikassa toivomisen varaa. Ja nyt se on melkein kuin liitämistä! Eihän se tietenkään oikeasti ole, ja väsynhän nytkin yllättävän pian. Mutta nyt aion vaan ihan täysillä iloita siitä miltä nykyään tuntuu, ja samalla odotan innolla miltä se tuntuu esim. parin kuukauden päästä, saatika parin vuoden! :O Ihan hurjaa ees ajatella. Vahva aikomus on päästä siihen joukkoon, joka juoksee iisisti 10k tuntiin – tai mielellään vielä allekin 😉 Jo pelkkä tavoitteen olemassaolo tuo niin hyvän fiiliksen!
Vahvan suosituksen haluisin myös tuoda mun uusille juoksusukille! Oon ennen ollut vannoutunut polviin asti yltävien kompressiosukkien käyttäjä, mutta koska tänä kesänä tulee juostua kolmisen viikkoa Bulgarian auringonpaahteessa, niin pakko oli tehdä vähän toimintasuunnitelmaan muutoksia, jotta ei nyt ihan älyttömän hirveän härskejä rusketusrajoja tulis.. vaikka tulee varmaan kuitenkin 😀 Mutta joka tapauksessa, hankin itselleni Karhun nilkkamittaisia urheilusukkia, ja nää on aivan mahtavia! Pelkäsin nilkkamittaisten hankintaa, koska jotenkin päässä oli oletus, että sieltä ne sitten lähtee kesken lenkin vähän hiipimään kohti varpaita kuitenkin.. Vaan nämäpä eivät lähde! Eivätkä toteuta toistakaan pelkoani, eli sitä, että lyhyytensä vuoksi jäisivät juuri tuohon nilkan ja kantapään välimaastoon aiheuttaen ikäviä hiertymiä sille akselille sen nirhautuessa pitkin lenkkarin takareunaa. Ei hierrä! Ei valu! Ei mitään syytä pelätä 🙂 Ovat ihan mahtavat. Tuolla ylhäällä artikkelikuvastakin näkee, että ne tulevat turvallisen matkan tuon takareunan yläpuolelle (ja pysyvät siellä), joten mitään nirhaumavaaraa ei ole. Lisäksi ne ovat ihan mielettömän kevyet ja ilmavat, mikä on todellista plussaa näin kesäkeleillä juostessa. Eli kuten sanoin, vahva suositus! 🙂
