Kun ei vaan mene niin kuin Strömsössä

Huh huh, onpas ollut ilta! 😀 Taisin jossain postauksessa joskus jo mainitakin, että aloitin kansalaisopiston Toiminnallinen kehonpainoharjoittelu -kurssin syksyllä. Olen siellä keskiviikkoisin käynyt paria viime kertaa lukuunottamatta (ensin olin Rodoksella ja sen jälkeen koitin selvitä reissusta :D), ja tykännyt ihan tosi paljon. Aika lailla henkihieveriin siellä on itsensä aina saanut, mutta se on ollut vaan kivaa – ainakin tietää, että vain parannusta voi tapahtua 😀

Tänään pakkauduin moneen eri vaatekerrokseen (koska oletin ulkona olevan ihan todella kylmä) ja lähdin kävelemään kohti jumppasalia. Mukavana pikku yksityiskohtana kerrottakoon vielä, että tunnillehan pitää viedä oma jumppamatto, ja itselläni on vain yksi sellainen melko massiivisen kokoinen joogamatto. Sitä on huomattavan hankala kuljettaa, koska sitä ei saa mitenkään kiinni, eikä se myöskään mahdu yhteenkään kassiini. Olen kokeillut läpi jättimäiset kangaskassit ja viikonloppureissukassit ja reput – ei. Matosta muodostuva torni ei mahdu kokonaisuudessaan mihinkään! Tällä kertaa laitoin sen tavalliseen kangaskassiin, josta se sitten puoliksi sojotti ulos.. Oikein mukava.

Joka tapauksessa. Olin päässyt jo ulos kotikadulle ja saanut juuri käynnistettyä Polarin mittaamaan kävelyä, kun muistin unohtaneeni sisäkengät kotiin..! AAARRGH! Kotiin kääntyminen ei ollut vaihtoehto, koska olin jo muutoinkin myöhässä, enkä salettiin ehtisi kävellen perille, jos lähtisin vielä kotona käymään. Leikittelin ajatuksella, että käyn sitten vain kaupassa ja skippaan koko samperin jumpan. Olihan sitä tänään tullut aivasteltua aika paljon ja jotain pientä nuhantynkääkin lienee ilmassa. Lopulta päädyin olemaan reipas ja jumppaamaan paljain jaloin. Olisihan mulla ainakin iso matto, jonka päällä mahtuu liikkumaan vähän joka suuntaan, haha 😀

Käpöttelin hiki hatussa perille ja suuntasin pukkareille. Ei ollut suuri yllätys, että ne olivat lukossa, olin kuullut useasti ihmisten pyytävän ohjaajalta avainta. Koska ketään ei vielä näkynyt missään, päätin mennä WC:hen ja käyttää pikkiriikkistä WC-koppia omana henkilökohtaisena pukkarinani. Koppero tosiaan oli vanhan rakennuksen mukaisesti todella pienikokoinen, eikä siellä tietenkään ollut yhtään naulakkoa, johon ripustaa joko reppua, takkia tai jumppamaton kangaskassia. Taiteilin siinä kuitenkin suhtkoht sujuvasti itseni ulos ulkovaatteista ja vaihdoin treenipaidan päälleni.

Palatessani käytävälle ihmettelin kuinka vieläkään ei ole muita tullut paikalle. Kello oli kuitenkin jo 17:53, kyllä siihen aikaan yleensä joku sentään on jo tullut. Kurkkiessani salin oven ikkunasta sisään hämmästyin myös siitä, että normaalisti edellämme ollut papparyhmä ei ollut pelaamassa lenttistä. Ja itse asiassa salin keskiosan tienoilla näytti olevan jonkin sortin rakennusteline.. Hmm, no kai siinä mahtuu jumppailemaan kun levittäytyy vähän eri tavalla. Mutta miksi täällä ei vieläkään ole ketään?? Oli ihan pakko mennä opiston sivuille katsomaan olenko missannut jotain oleellista. Ja olinhan minä:

”Viikolla 43 ryhmät eivät kokoonnu ilman erillistä sopimusta. HYVÄÄ SYYSLOMAVIIKKOA!”


  1. Valitse haluamasi ilmaiskierrokset
  2. Siirry kasinolle ja rekisteröidy
  3. Kokeile onneasi ilman talletusta
  4. Ilmaiskierrokset uusille asiakkaille


Edellinen kirjoitus

Muutoksen tuulia

Seuraava kirjoitus

Miten ajattelin saada itseni kuntoon?

Uusimmat Treeniblogit

Viikko 8

Nothing to see here..! 😀 Ei siis todellakaan mitään raportoinnin arvoista viime

Työntekijän muistaminen

Monesti esimerkiksi opettajille ja päiväkodin tädeille ostetaan pieniä lahjoja jouluksi.Kiitoksena kuluneesta lukukaudesta.Olen