Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, sillä totuus on tällä kertaa, ettei juhannuksena ole tullut juurikaan juostua 😀 Perjantai oli vapaapäivä ja olisi ollut teoriassa mahdollisuus juosta vaikka koko päivä, mutta vaikka yleensä sää ei ole minulle mikään varsinainen este juoksun suhteen (= sitä sitten vain pukeudutaan sen mukaan mitä sää vaatii), niin tällä kertaa katsellessani ikkunasta sitä myrskyä ulkona, niin ei vaan huvittanut lähteä! Pieni järven poukamamme tyrskysi ja puut olivat hätää kärsimässä. Suomen lippu sentään näky kerrankin täysin kokonaan, eikä luimunut lipputankoa pitkin 😀
Perjantaina jäi siis juoksut välistä ja tilalle tuli sujuvasti niin sanottua possuttelua, eli muun muassa irttareita ja sipsejä.. Eikä siis mitenkään ihan vähää. Joskus ennen puoltayötä tuli tunne, että tässä on nyt kyllä köllötelty ihan tarpeeksi leffan ääressä ja alkoi tehdä mieli lenkille. Ei sellaiselle ihan täysin kunnolliselle, mutta sellaiselle, että jospa sitä vähän jolkottelisi ja saisi happea vaihteeksi. Lisäksi muistin Taivaanrannan juoksija -blogin Juoksuhaaste 2018:n kohdan 32 – Juokse yöllä. Eipä tarvinut enää montaa hetkeä pohtia, vaan heitin juoksukuteet niskaan ja lähdin valoisaan yöhön heittämään pienen lenkin 🙂 En ottanut mittareita messiin, ja olisin jättänyt puhelimenkin kotiin (ja saanut rastin myös kohtaan 34 – Juoksu ilman elektroniikkaa), jos en olisi niin jänishousu 😀 Ulkona oli valoisaa ja myrskytuulta lukuunottamatta rauhallista, vain yksi ihminen tuli vastaan koko lenkin aikana.

Perjantain ja lauantain välinen yö jäi uniltaan vähän katkonaiseksi ja vajaaksikin, ja lauantaina päivällä nukutut parin tunnin päikkärit meinasivat sotkea päivää ja oloa niin, että lenkki meinasi lauantailtakin jäädä välistä. Löysin itseni tilanteesta, jossa minulla on kaksi päivää viikosta jäljellä, ja kaksi lenkkiä tekemättä. Ja olo puolikuollut siihen vielä päälle. Tuulikin kävi yhä melko hurjana. Alun perin suunnitelmana oli ollut tehdä sunnuntain pitkis jo lauantaina, ja sitten vain jättää se lyhyempi lenkki tekemättä (koska sunnuntaille oli jo menoa, enkä todennäköisesti ehtisi silloin lenkille), mutta siinä olossa ei olisi ollut hirveästi tolkkua lähteä matalasykkeiselle pitkikselle, koska sykkeet eivät todennäköisesti noiden unien jälkeen ja siinä olossa olisi suostuneet pysymään kovin matalalla. Niinpä päädyin jättämään tämän viikon pitkiksen välistä ja hoidin ”pois alta” jäljellä olleen lyhyemmän lenkin.
Itse lenkki meni yllättävän mukavasti! Olin varautunut kävelemään koko lämmittelyn, mutta enhän malttanut kuin muutaman minuutin kävellä, ja sitten sitä jo mentiin taas 🙂 Itse juoksuosion hoidin rauhallisesti ja maltilla, niin että se olisi mahdollisimman mukava. Näin jälkeenpäin statseja tiirailtuani, on sykemittari taas vähän temppuillut 🙁 Ensinnäkin se väittää, että olisin saanut alkulämpässä sykkeeni alamäessä 205:een, joka ei aivan salettiin pidä paikkaansa. No, on ne rytmihäiriöt tai muut vastaavat edelleen yksi mahdollisuus, mutta noin muuten lähtisin ensisijaisesti veikkaamaan, että mittari sekoili. Myöhemminkin itse juoksuosion alussa sykekäyräni pomppii vähän hassusti, mutta se nyt voinee pitää paikkaansa kuitenkin.
Tämän lenkin jälkeen oli taas se vanha tuttu, ihana, lenkinjälkeinen hyvä fiilis 🙂 Jei! Hyvää loppujuhannusta kaikille!