HMW2018 osa 2

Saat bonuksen sivustolla Winnerz.com

Pitemmittä löpinöittä jatkakaamme siitä mihin viimeksi jäätiin 🙂

14-15 kilsan kohdilla alkoi siis ihan tosissaan olla jo vaikeaa. Vetelin Siripiriä ja join tunnollisesti urheilujuomaa jokaisella pisteellä, ja tällä toisella kierroksella myös vettä kaveriksi ja merisuolaakin. Välillä koin niitä samanlaisia epämääräisiä vilunväristyksiä, kuin sillä yhdellä Bulgarian lenkillä, jolloin näin parhaaksi suunnata suorin tein hotellille. En tiedä mistä tällä kertaa oli kyse, mutta se onneksi meni ohi. Sää oli lämmin – välillä auringon porottaessa ihan hitusen liiankin lämmin. Itse olin toivonut sellaista pientä tihkusadetta ajoittain, ja pilvistä tietysti. Jossain vaiheessa sain kunnon kasteenkin kun taivas päätti revetä hetkeksi kesken juoksun 😀 Se oli juuri siellä 15-16 km:n kohdilla, kun muutoinkin oli vähän vaikeaa. Tosin eipä se siinä konkurssissa niinkään haitannut, ja kengät ja sukathan oli olleet märkänä koko juoksun, koska ne kastuivat alkulämmittelyssä, koska tietysti silloin vielä satoi. Alkulämmittelyn jälkeen alkoi auringonpaiste 😀

Onneksi, onneksi, ONNEKSI mies oli päättänyt yllättää ja tulla toisella kierroksella tienvarteen vähän väliä, sillä ilman häntä olisin varmaan luovuttanut viimeistään 17 kilsan kohdalla. Valittelin ”kuolema korjaa”  ynnä muuta hakiessani hyväksyntää keskenlopettamiselle (jota en siis ääneen koskaan ehdottanut), vaikka urheilufanaatikkomieheni tuntien tiesin, ettei sellaista ole tulossa 😀 Ja luojan kiitos hiiskahdustakaan sellaisesta ei tosiaan kuulunut, vaan sain vastaukseksi lähinnä vähättelyä loppumatkan pituudesta, ja niin minä vain jatkoin matkaa pohtien, etten voi jättää miestä pettyneenä yksin seisomaan sinne minne ikinä hän seuraavan kerran ilmestyisikään. Ja niin lopulta päädyin maaliin asti ♥

Sellaiset pari hassua asiaa opin ihan siinä juostessa, että ensinnäkin mulla ei näköjään ollut mitään hajua siitä millaista on kunnon juoksuväsymys kun voimat vaan loppuu. Se oli jotain aivan järjetöntä. Melkein joutui epäilemään, että liikkuuko ne jalat nyt varmasti jos koitan vielä vähän liikuttaa, vai lennänkö naamalleni 😀 Toinen oppimani asia on se, että on tosiaan olemassa sellainen juoksuväsymyksen piste, että siinä ei musiikkikaan auta saamaan vauhtia lisää. Olin tehnyt todella killerin soittolistan juoksun ajaksi, jopa niin, että ne parhaimmat motivaatiobiisit tulee siellä lopussa juurikin kahden ja kolmen tunnin välissä. Vaan kun ei niin ei 😀 About kilsa ennen maalia jouduin laittamaan sen kaikista parhaimman biisin repeatille, koska minkään muun kuuntelusta ei tullut enää mitään.

Ottakaamme ihan oma tekstikappale (tai kaksikin..)  kaikkien aikojen lempparijuoksubiisilleni. Kyseessähän on sellainen klassikko kuin DJ Aligator Projectin The Whistle Song 😉 On sillä biisillä haettu sitten ihan mitä tahansa, niin minulle se biisi kertoo naiivisti juoksusta. Jokainen ”blow my whistle” tarkoittaa mulle ”juokse”. Jokainen ”just a little bit louder now!” on ”juokse vielä vähän kovempaa!” jne. Ja se pillin vihellys, joka on toistuvasti läsnä on minulle kuin henkilökohtainen valmentaja, joka on korvanjuuressa huutamassa naama punaisena, että ANTAA PALAA NYT VAAN! 😀  Olen moooonia vuosia jo käyttänyt kyseistä biisiä niinä juoksuhetkinä, kun pitäisi saada pingottua vielä vähän kovempaa, yritettyä vielä vähän lisää, ja kun olen aiemmin luullut, että olen ollut väsynyt, niin tämä biisi ja erityisesti sen niin sanottu C-osa on saanut ammentamaan vielä vähän voimaa jostakin.

Kuten sanoin, kyseinen biisi oli repeatilla viimeiset pari kilsaa, mutta se mikä on jotenkin vähän käsittämätöntä minulle on se, että juuri tuo saakelin C-osa sattui tulemaan maalisuoralla ja sitä edeltäneellä muutamalla kymmenellä metrillä! Se sama kohta, josta olen haaveillut, että aiettä kun joskus pääsen juoksukisaan, niin tuon kohdan kanssa olisi supersiistiä tulla maaliin. Ja sitten mä tein sen! 🙂 Ja sain vielä vauhtiakin kiristettyä niin, että Polar näyttää vauhdiksi ennen maalia 6:44 min/km! Siinä tuskassa se on järjetön saavutus.

Ihan hauska sattuma oli myös se, että pari päivää ennen kisaa heräsin aamulla niin, että päässäni soi Robinin Me tehtiin tää -biisi. Siis biisi, jonka olen joskus satunnaisesti kuullut radiosta. No, nyt me tehtiin se, koska ilman miestä olisin salettiin lopettanut leikin kesken 🙂 ♥