Historian siipien havinaa: juoksutarinani

Otetaanpas tähän heti alkuun pieni walk down the memory lane, eli käyn pikaisesti läpi oman juoksuhistoriani 🙂

En muista enää tarkkaan milloin kävin ensimmäistä kertaa juoksulenkillä, mutta veikkaan, että se on ollut joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla kun olin parikymppinen. En ole koskaan ollut liikunnallisesti lahjakas, ja vielä vähemmän siitä kiinnostunut (mikä sitten onkaan tässä ollut syy-seuraussuhde, ken tietää..). Alotin juoksun painonpudotuksen avuksi, koska kuntosalien juoksumatoilta olin oppinut, että se on helppoa ja kivaa, kun ei tarvi kuin laittaa musaa korville, tassua toisen eteen ja antaa hien virrata. Kävin tuolloinkin lenkillä hyvin satunnaisesti, lähinnä kait silloin kun huvitti. Harmi kun ei ole olemassa dataa noilta ajoilta, olisi mielenkiintoista katsella näin jälkikäteen 🙂 Aivan liian kovaa olen kuitenkin vetänyt, sen tiedän ilman dataakin..

Joskus 2005-2006 tuli totaalistoppi about kaiken liikunnan ja laihdutuksen suhteen, enkä tehnyt pitkään aikaan yhtikäs mitään mitä ei huvittanut tehdä. Olisipa noina aikoina ollut jo SportsTracker olemassa ja käytössä, niin tietäisi miten paljon tuli loppujen lopuksi tehtyä tai oltua tekemättä 🙂 ST:n olen ladannut kuitenkin vasta toukokuun lopulla 2011, joten sen jälkeen ei enää ole tarvinut olla oman muistin varassa. Tässäpä hurjat kilometrisaavutukseni edellisiltä vuosilta, niin on helppo ymmärtää miksi olen vasta aloittelija, vaikka samaan aikaan kerron, että olen  kipitellyt jo useamman vuoden:

  • 2011: 48 km
  • 2012: 57 km
  • 2013: 115 km
  • 2014: 83 km
  • 2015: 247 km
  • 2016: 187 km
  • 2017: 284 km

Tänä vuonna olen tähän päivään mennessä kasannut kilometrejä 243 kilsan verran, ja tästäkin lukemasta suurin osa (173 km) on tullut huhti-kesäkuu -välillä. Eli rohkenisin veikata, että ennätyksiä tullaan rikkomaan jos vain fysiikka pysyy kunnossa 🙂

Alkuvuosi 2018 meni siis vähän niin ja näin ja pikkasen enemmän penkin alle kuin.. no, sen päälle. Huhtikuun puolivälissä kun alottelin jälleen juoksua, niin tuntui tosiaan siltä, että olin ihan pohjalla ja kaikki duuni täytyi tehdä uusiksi. Mutta eipä se haitannut, sillä jostain oli tullut sellainen draivi, että oksat pois! Itse asiassa hyvin pian juoksun uudelleen aloittamisen jälkeen törmäsin netissä houkuttelevaan juoksutapahtumaan ja oikeastaan kolmea minuuttia enempää miettimättä olin jo puskemassa ilmoittautumista sisään ensimmäiselle puolimaralleni 😀 Elokuussa sitten nähdään miten käy, hieman jännityksellä odotan.

Millainen juoksuhistoria sinulla on? Kuinka pitkään olet jolkotellut menemään vai oletko vasta laittanut juoksukengät jalkaan? 🙂 Joka tapauksessa, mahtavia juoksulenkkejä JUURI SINULLE!