Juoksuohjelman ensimmäistä lenkkiä vietiin maanantaina ja siitä selvittiin! o/ Vasen jalka toki otti vähän itseensä juoksemisesta ja ilmoitti kyllä olemassaolostaan koko lenkin ajan, samoin kuin vähän yllättäen vasen pohjekin. Sain kuitenkin pienen ripauksen toivoa myöhemmin illalla, kun ahkeran venyttelysession tuloksena tuntui kuin kipu olisi vähän hellittänyt sekä jalassa, että pohkeessa. Jospa siellä sittenkin olisi vain jokin kireistä lihaksista johtuva pikku virheasento, joka ajan mittaan helpottaa kun lihakset saa taas kuntoon.. Olen tässä koittanut venytellä ahkerasti myös ei-juoksupäivinä ja myös valellut Voltarenia pitkin pohjetta. Toivotaan, että ajan mittaan helpottaa! Ajattelin kuitenkin tällä kertaa jatkaa puskemista, ellei tietysti ala tuntua jotenkin vakavammin. Huomenna olisi intervallin vuoro, joten pidetään peukkuja, että menee hyvin 🙂
Mainitsin edellisessä postauksessa, että ulkona odotti kaunis syysaurinko.. Noh, oli siellä varmaan kaunis syysaurinko silloin kun tekstiä kirjottelin, mutta kun vihdoin pääsin ulos, niin siellähän oli jo aika pimeää kuten ylläolevasta kuvasta näkyy! Täytyy jo alkaa kaivaa heijastinliiviä esille. Oli myös suhteellisen vilpakkaa ja jonkin sortin pipo olisi ollut oikein tervetullut! Olenkin miettinyt, että sellainen neonkeltainen juoksupipo olisi ihan huikea, mutta mistä kummasta sellaisen saisi? Jos joku tietää mistä löytyisi, niin vinkkiä saa laittaa tulemaan 😉 Parasta on, jos siinä on jotain heijastavaa mukana, mutta tosiaan käytän heijastinliiviä talvisin, että ei se pakollinen ole. Välillä toki pimeys iskee yllättäen, joten aina parempi jos ilman liiviäkin näkyy liikenteessä 🙂
Se, mikä tätä lenkkiä hämmensi eniten, oli sykkeet. Tein pienen n. 10 minsan kävelyn ennen kuin laitoin juoksun tallentumaan, joten sinällään ei välttämättä suuri ihme, että pystyin juoksemaan juoksuohjelman mukaisen varsinaisen alkulämmittelyn. Kyllähän se silti vähän hämmensi, kun harvemmin juoksua aloittaessa vielä pysyy sykkeet niin matalalla, mutta ehkäpä sitä on vielä vähän jotain kuntoa jäljellä kesän juoksuista. Ja tietysti menin ihan mahdottoman hitaasti, joten sekin varmasti auttoi asiaa, mutta on siinä ennenkin ollut haastetta saada sykkeitä pysymään tarpeeksi alhaalla, vaikka matelisi kuinka hitaasti.
Mitä pidemmälle lenkki meni, sitä omituisemmilta sykkeet vaikuttivat. Mielestäni menin ihan reippaasti eteenpäin, erityisesti niinä hetkinä kun yritin oikein yrittämällä saada sykkeitä nousemaan edes yli 140 bpm, mutta eivät ne meinanneet nousta millään. Ajattelin vian olevan sykevyössä, ehkäpä sillä on patterinvaihtoaika tai ehkä se oli liian löysällä. Kuitenkin kotiin tullessani ja Polar Flowsta lenkin statseja tiirattuani jouduin tulemaan siihen tulokseen, että olin vain madellut ihan hemmetin hitaasti, ja siksi ei sykkeetkään nousseet 😀 Sitä, miten se on mahdollista, en ymmärrä, koska luulin kulkevani ihan reipasta tahtia. Löysin kuitenkin viime huhtikuulta aika lailla identtisen lenkin, niin keston, matkan, keskisykkeen kuin keskivauhdinkin osalta, joten eiköhän sykkeet ole sitten olleet ihan oikein. Ainakin tämän lenkin jälkeen odotan oikein mielenkiinnolla seuraavaa lenkkiä ja sitä miltä sykekäyrä tulee sen osalta näyttämään 😀 Mutta toki olen iloinen, että osaan yhä tauonkin jälkeen juosta alkulämmittelyn sen verran hitaasti, että sykkeet pysyvät alle 130 bpm 🙂 Kyllä tästä vielä hyvä tulee.
Kuva ennen ja jälkeen lenkin 😀 Hento punakkuus poskissa katosi filttereiden myötä, mutta vaikka vähän ilmeilinkin aluksi, niin hyvin tässä näkyy kuinka juoksulenkit muuttaa jännittyneen odotuksen iloiseen ja tyytyväiseen oloon. Juoksu vaan on niin ♥
