Nuorena kuvittelin tietäväni hyvin tarkkaan millaista elämää aikuisena eläisin.
Epäilykselle ei ollut sijaa, kaikki oli valmiiksi suunniteltu.
Mikään ei mennyt niin kuin ajattelin.
Ai miksi? Elämä kulkikin eri polkuja.

Ajattelin opiskelevani hyvän ammatin ja päätyväni hyväpalkkaiseen työhön.
Olin varma, että tulen tekemään sellaista työtä josta nautin.

Luulin asettuvani asumaan isoon omakotitaloon jonka sisustus on täysin mustavalkoinen ja hyvin pelkistetty.

Olin varma, etten perusta perhettä. Koiran ajattelin hankkivani.

Ajattelin eläväni kumppanin kanssa, miehen tai naisen.
Olin varma, että kyseessä on vuosisadan rakkaustarina.
Arki olisi täynnä romantiikkaa ja toisen huomioimista.

Kuvittelin matkustavani paljon, koska tähän tietenkin olisi varaa.

No hitto sentään.

Ei tullut opiskeltua. Suoritin amiksessa pari perustutkintoa todetakseni etten pidä kummastakaan alasta.
Töitä olen tehnyt siellä ja täällä, kunhan nyt on saanut laskut maksettua. Työn mielekkyys on ollut aika kaukainen käsite.

Asun yhdessä suomen pahamaineisemmassa lähiössä kerrostalo neliössä vuokralla.
Sisustettu ei ole. Tavarat ovat yhdistetty molempien aikaisemmista kodeista. Sekasotku on ehkä kuvaavin sana meidän kodista.
En perustanut perhettä, mutta sellainen tuli miehen mukana. Elämme uusperheenä joka toinen viikko.
Koiraa ei ole hankittu, mutta yksi lisko meillä on.
Pitkässä parisuhteessa arki on korvannut romantiikan.
Olen tehnyt joitain reissuja, mutta taloudellinen tilanne tekee matkailusta haasteellista.

En ikinä nuorena toivonut olevani tulevaisuudessa terve.
Ajattelin sen olevan itsestäänselvyys.
Ei ollut.
On tullut sairastettua, hankittua diagnooseja ja oltu sairaalassa hoidossa sekä leikkauksissa.

Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän niitä nuoruuden haaveita.
Olinhan silloin aivan lapsen kengissä.
Jos nyt mietin tulevaisuutta, toiveet ovat hyvin erilaisia.
En haaveile materiasta.
Toivoisin terveyden ja onnellisuuden kaltaisia asioita.

Unelmia saa ja pitääkin olla.
Täytyy kuitenkin muistaa olla armollinen itselleen ja hyväksyä se tosiasia, että elämä kuljettaa.