Moni parisuhde päättyy eroon.
Erilaisia tilanteita on varmaan yhtä paljon kuin suhteitakin.
Eron taustalla on monesti pitkään jatkuneita ongelmia.
Olen itse sitä mieltä, ettei parisuhteessa tarvitse kummankaan osapuolen kärsiä.
Jos suhde tuottaa enemmän harmia kuin onnea, on syytä pohtia olisiko eläminen tahoillaan onnellisempaa.
Olen itsekin kokenut nykyisessä suhteessani monia vastoinkäymisiä ja isoja ongelmia.
Olen kamppaillut ajatusten kanssa ”onko tässä mitään järkeä”.
Päätin kuitenkin katsoa loppuun asti, miten tässä käy.
Tällä hetkellä olen hyvin kiitollinen siitä, etten valinnut helppoa vaihtoehtoa, eroa.
Vaikeuksien keskellä on vaikeaa pysyä optimistisena.
Sitä pelkää etteivät asiat muutu enää koskaan paremmaksi.
On tärkeää muistaa ne asiat kumppanissa, joihin rakastui.
Moni niistä asioista ei ole kadonnut mihinkään.
Kuvioihin on saattanut tulla muita asioita, jotka rasittavat suhdetta.
Peiliin on myös vaikea katsoa. On niin helppoa syyttää toista ongelmista, mutta monesti kummassakin osapuolessa on vikaa.
Pystyykö vihan keskellä keskustelemaan rakentavasti? Tuenko toista tarpeeksi? Annanko hänelle edes mahdollisuutta?
Haluan uskoa, että monet ongelmat on voitettavissa jos löytyy tarpeeksi tahtoa ja halua pelastaa suhde.
Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään hautaan asti.
Elämäämme tulee ihmisiä, he antavat meille jotain, opettavat asioita ja jatkavat matkaansa.
Kannattaa luottaa omaan intuitioon. Jos toista rakastaa koko sydämestään, kannattaa ongelmiin etsiä ratkaisua ennen eroa.
Apua on saatavilla.
Jos asiat eivät muutu yrityksistä huolimatta, tietää ainakin tehneensä kaikkensa.
Kauheinta olisi jäädä miettimään eron jälkeen ”mitä jos olisin valinnut toisin, jos olisimme hakeutuneet terapiaan, olisiko aika auttanut.”
Parisuhde johon kuuluu rakkaus, ei ikinä ole ongelmatonta.
