Tasapainottelua

in Blogit

Kaikilla meillä on monta roolia.
Suoritamme velvollisuuksia ja vietämme vapaa-aikaa.

Aina ei ole täysin yksinkertaista vetää rajaa esimerkiksi työn ja kodin välille.
Työt saattavat vallata tilaa ajatuksista kotonakin.

Olisi äärimmäisen tärkeä taito oppia jättämään työt töihin.
Tämä ei tietenkään ole mahdollista jos tekee päivystysluonteista työtä tai on yrittäjä.
Mietin nyt kuitenkin asioita ihan vain hoitoalalla työskentelevän palkansaajan näkökulmasta.

On hyvä osata arvostaa omaa työpanostaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kukaan ei ole korvaamaton.
Vaikka toinen työkaveri tekee työtään erilaisella otteella, ei hänen tapansa välttämättä ole sen huonompi tai parempi kuin sinun.
Alalla joka pyörii kolmessa vuorossa, on tärkeää omaksua ajatus siitä, että seuraava vuoro jatkaa siitä mihin sinä jäit.
Se on hyvin luonnollinen kulku ja näin asiat etenevät.

Muistan miten kauhuissani olin aloittaessani työt hoitoalalla.
Menin kotiin ja teki mieli itkeä.
Mietin tehtyjä töitä ja varsinkin niitä tekemättömiä.
Tunsin niin suurta riittämättömyyden tunnetta.

Mikä sitten on muuttunut vuosien kuluessa? Miten pystyn jättämään työasiat niiden seinien sisälle?
Ehkä sitä on kovettanut itsensä.
On ymmärtänyt, että joskus ihan hyväkin riittää.
Emme pysty täydellisyyteen.
Meitä ohjaa resurssit, työmäärä, säännöt ja kiire. Joudumme laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja tekemään valintoja. Tämä ei ole kuitenkaan työntekijän vika. Ongelmat alalla ovat paljon suurempia, eikä niitä korjata vaikka valvoisi murehtien kaikki yöt läpeensä.

Työvuoron päätteeksi, vaihdan päälle omat vaatteet.
Tunnen niissä kodin tuoksun ja suuntaan ajatukset jo muualle.
Astuessani ulos sytytän röökin ja vedän syvään henkeä.
Selvittiin taas yhdestä päivästä.
Hyötyliikun ja kävelen kotimatkalla kauppaan. Vaikka työpäivän ravaa käytäviä pitkin, on ihan erilaista astella kadulla sandaaleissa ja tyhjentää päätä kaikista päivän tapahtumista.
Kaupassa kerään koriin ruokatarvikkeita ja yritän muistella jääkaapin sisältöä.
Kotona teen ruokaa ja hoidan kotitöitä.
Otan päiväunet ilmastoidussa makuuhuoneessa.
Käyn suihkussa ja katson netflixiä.

Töissä olen hoitaja, työntekijä, työkaveri ja alainen.
Työn ulkopuolella olen nainen, avovaimo, aikuinen, tytär, ystävä, naapuri.

Jos työ on henkisesti kuormittavaa, on oman jaksamisen kannalta pakko jättää työt työpaikalle.
Niiden pariin palataan taas seuraavassa vuorossa, mutta kotona kuuluu ajatella jotain ihan muuta kuin tötä.

Vastaa