Tiedättekö ne päivät, kun sänky on liimautunut sinuun?
Herättyäsi käännät vain selkää ja jatkat unia.
Velvollisuuksia on, mutta ne kyllä odottavat.

Minä ahkeroin lauantaina kotona. Siivosin kunnolla ja pesin monen monta koneellista pyykkiä.
Se ahkerointi mahdollisti eilisen sunnuntain levon.

Heti aamusta puhuin maratonpuhelun äidin kanssa.
Seuraavaksi katsoin yöpaidassa sairaalasarjaa ja söin karkkia aamupalaksi.
Puolen päivän jälkeen söin aamiaista lounaaksi, sängyssä tietenkin.
Seuraavaksi mietin mitä noutoruokaa sitä tänään hakisi.

Täysin toimeton päivä, mutta teki niin hyvää.
Täytyy muistaa kuunnella itseään.
Tarvitsemme lepoa ja tekemättömyyttä välillä.
Elämä osaa toden totta olla hektistä, sen vastapainoksi täytyy osata rentoutua ja valita loikoilua.

Minun on tarvinnut oikein opettelemalla opetella rentoutumista.
Olen ikuinen suorittaja ja loikoilu on ollut mahdotonta jos minulla on tekemättömiä asioita rästissä.
Todellisuudessahan tehtävät eivät ikinä lopu.
Täytyy osata elää hetkessä, antaa levolle aika sekä paikka ja antaa velvollisuuksien odottaa.