Tiedättekö sen tunteen, kun läheisten ihmisten elämässä tapahtuu suuria asioita?
Itsestä tuntuu, että elämä junnaa paikallaan.
Toiset menevät naimisiin, eroavat, saavat lapsia, ostavat talon, reissaavat kaukomaihin.
Minä asun vuokralla, olen kuntoutuksessa, elän uusperheessä ja kesälomamatka suuntautuu läheisellä järvelle.
Olen epävarma tulevaisuudesta. Ei minulla ole pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Masennus on vienyt mukanaan ne vähäisetkin suunnitelmat joita joskus luulin olevan.
En tiedä tulenko ikinä ostamaan asuntoa, vai asunko ikuisesti vuokralla.
En tiedä saanko omia lapsia.
En tiedä mitä työtä tulen tekemään, en edes tiedä mitä haluaisin tehdä.
En tiedä hankinko ikinä koiraa tai opinko pitämään viherkasveja hengissä.
Tiedän, että näitä aikoja tulee.
On ihan normaalia tuntea epävarmuutta, emme voi suunnittella tulevaisuutta, koska emme tiedä mitä tulee tapahtumaan.
Ei omaa elämää saisi verrata toisten elämään.
Jokaisella on oma elämä ja polku kuljettavana.
Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää onnellisena.
Tänään saan asua ihanassa kodissa, jonka olen itse valinnut.
Kodissa elää kanssani ne ihmiset joiden kanssa olen itse valinnut elää.
Olen vielä matkalla, etsin onnea sekä itseäni.
