Tämän päivän ilma on ollut kuin suoraan minun sielunmaisemani.
Synkkää, harmaata ja itkuista.
Syksy on pistänyt parastaan, taivas on auennut ja vettä on satanut ihan huolella.
Omassa elämässä moni asia tuntuu vastustavan.
Jos jokin asia voi mennä pieleen, se todellakin menee pieleen.
Välillä ahdistus kasvaa kohtuuttomasti.
Tuntuu ettei milään asia etene ja jokaisesta suunnasta tulvii murheita.
Olen tänään murehtinut maksamattomia laskuja, itkenyt tilinsaldoa, puhunut kahdesti poliisin kanssa puhelimessa ja polttanut liian monta tupakkaa.
Vaikka tiedän asioiden järjestävän lopulta, se ei tässä hetkessä helpota yhtään.
Verenpaine on niin korkealla, että pelkään aivojeni räjähtävän tästä paineesta.
Näinä hetkinä sitä on vakuuttunut ettei jumalaa ole olemassa. Tuntuu, että nyt on annettu liikaa huolia yhdelle ihmiselle kantaakseen.
Tähän päivään lottovoitto tuntuisi vähintäänkin kohtuulliselta korvaukselta.
