Me ihmiset olemme kovia syyttelemään ja arvostelemaan.
Liian moni tuomitsee alkoholistin juopoksi, huumeiden käyttäjä on nisti ja peliriippuvuvainen laiskaksi vastuun pakoilijaksi.
Ehkä esimerkit ovat aika kärjistettyjä, mutta ajatus on tämä.
Voi kun asiat olisivat niin mustavalkoisia.
Harva narkkari on päättänyt, että hänen elämänsä tarkoitus on käyttää huumeita.
Asioita tapahtuu. Tehdään valintoja. Elämä kulkee eteenpäin.
Miten moninaisia syitä esimerkiksi riippuvuuksien taustalla onkaan.
Kumpa osaisimme nähdä pinnan alle. Kumpa löytyisi ymmärrystä.
Läheisen riippuvuudet ovat epäilemättä raskas taakka myös läheisille.
Moni kamppailee häpeän, vihan ja pelon sekaisin tuntein.
Vanhempi häpeää lapsensa valintoja ja saattaa kokea epäonnistuneensa.
Mies saattaa tuntea suunnatonta vihaa vaimonsa alkoholismista. Miten raadollista se on, että kumppani tukeutuu ennemmin pulloon kuin rakkaimpaansa.
Peliriippuvainen saattaa herätä jokaiseen aamuun pelko rinnassa. Hän kärsii epävarmuudesta ja koko tulevaisuus hirvittää. Jos on pelannut omaisuutensa ja muidenkin siinä sivussa, positiivisuutta voi olla vaikea repiä tyhjästä.
Riippuvuuksia voi hoitaa. Apua on tarjolla. Tärkeintä on löytää oma halu ja motivaatio.
Raitistuminen vaatii hirveästi työtä, mutta se on mahdollista kenen tahansa kohdalla.
On valinta piikittää itseään, kaataa viinaa kurkusta alas tai tallettaa rahaa kasinolle, mutta on myös valinta lopettaa.
Mitä hain takaa tällä paasauksella?
Riippuvuus ei määrittele ihmistä. Se voi olla osa häntä, mutta jokainen on muutakin.
Olemme kaikki rakkaita, arvokkaita ja tavallamme hyviä ihmisiä.
Terveisin se läheinen, jonka on ollut vaikea nähdä omia ennakkoluuloja pidemmälle.
