Koskelan murhakäräjät ovat olleet tapetilla viime päivinä.
Olen jonkin verran seurannut uutisointia, mutta pahaa tekee lukea tapauksesta
Tuo henkensä mennettänyt nuori on ollut ihmisten mielissä monessa tilanteessa. Miten paljon yhden ihmisen täytyykään kärsiä ennen kuin saa huomiota?
Tapaus riipaisee sydäntä. Pahaolo tuntuu kurkussa ja kyyneleet nousevat silmiin.
Ei kenenkään koskaan täytyisi joutua kokemaan mitään tuollaista mitä uhri on kokenut.
Mikä saa ihmiset on olemaan niin julmia, tunteettomia, sairaita sikoja?
Ei voi olla kyse terveistä ihmisistä.
Ainoa lieventävä asianhaara minun ajatuksissani on, että nuo ihmiset jotka ovat tämän uhrin kuoleman aiheuttaneet, ovat päästään vialla.
Ei terve ihminen kykene jatkamaan hakkaamista jos uhri pyytää ”älä lyö enää kovaa”.
Jos pelkkä lukeminen tapahtumien kulusta tekee pahaa, en pysty edes kuvittelemaan mitä uhri on tuntenut.
Ei sanat riitä kuvailemaan.
Onneksi tästä jutusta on pidetty iso meteli. Tapahtuneet asiat on tuotu julkisuuteen, tuska on tehty näkyväksi.
Mikään tuomio ei tuo uhria takaisin. Mikä on ihmishengen hinta?
