Miksi aina sanotaan, että suomalainen ruoka on huonoa? Yleensä sitä vielä sorsivat ne, jotka eivät kauheasti ole edes matkustelleet. Sanotaan, että italialainen pasta on loistavaa ja Ranskassa saa parasta pihviä.
Asuttuani Italiassa pidempiäkin jaksoja, alkaa lopulta tulemaan korvista ulos jatkuva pizzan ja pastan syöminen, sillä sitä se loppujen lopuksi on. Pizzaa ja pastaa päivästä toiseen. Erittäin ravintoköyhää ruokaa. Usein näihin laitetaan vielä erittäin minimaalisesti mitään muita ruoka-aineita. Vitsailemmekin usein italialaiselle kaverilleni, että teidän ruoka on oikeastaan erittäin köyhää ruokaa, joka on vain onnistuttu brändäämään todella hyvin. Sitähän se pääasiassa on. Kerran pyysin Roomassa paistettuja kasviksia. Nekin oli vuorattu leivällä.
Suomessa on myös hyvää ruokaa, sillä meillä on täällä juureksia, lihoja, juustoja jne. jne. Kaikkea mitä nyt ravintorikkaaseen ruokaan tarvitsee. Se on kyllä totta, että kaupoissa myytävän ruoan laatu on huonoa ja siitä paasaan itse ulkomailla. Tässä lienee syynä korkea verotus ja muutaman kaupan monopoli. Tarkoitus on maksimoida voitto ja tätä selitetään sitten ”suomalaiseen makuun tekemisellä”. Tämähän nyt on suuri vale.
Mutta, hyvääkin ruokaa on saatavilla jos on valmis maksamaan vielä vähän enemmän kuin se jo maksaa.
Mutta, sitten ne itse suomalaiset ruoat. Mitä vikaa on esimerkiksi lohikeitossa, murekkeessa, pinaattikeitossa, läskisoossissa, muusissa&lihapullissa, hauessa jne. Nämä ovat kaikki maukkaita, ravintorikkaita ruokia joita usein ulkomaalaisetkin syövät vesi kielellä. Toki huono kokki epäonnistuu jos jonkinlaisessa ruoassa, eli paljon on kiinni siitä, kuka kyökissä häärää.
Omia lempiruokiani Suomessa on pinaattikeitto, kaalilaatikko ja punajuurisalaatti. Muuten, jos matkustelet esimerkiksi Unkarissa, löydät hyvin samantapaisia ruokia sieltä.
Kulunut kesä oli todella hyvä. Käytännössä joka päivä saattoi urheilla ulkona, oli shortsikelit ja fillarilla kelpasi mennä joka päivä. Tämän lisäksi ulkosalit tulivat tutuiksi, uimarannoista puhumattakaan.
Hieman harmittaa syksyn tulo. Enää ei tarkene uida ja fillaroidessakin tulee kylmä. Mutta en ole antanut sen vielä häiritä, paitsi uimista. Edelleen fillaroin. Riittää kun pukee vaan tarpeeksi vaatetta päälle.
Tämän lisäksi käyn myös kuntosalilla, vaikken siitä erityisesti pidä vaan mieluummin harrastan joukkueurheilulajeja sekä muita liikkeellisiä lajeja. Helsingissä tosin tuntuu aika heikosti olevan vaihtoetoja aikuisille, ja jotenkin lähes 300 euron maksu esimerkiksi Crossfittiin tuntuu kohtuuttomalta kuukaudeksi, kun esimerkiksi Maltalla saman setin saa noin 50 eurolla. Suomi hinnottelee itsensä vähän pihalle kaikessa ja usein elämä onkin vain kädestä suuhun elämistä.
Hiihtokelejä tosin odottelen innolla. En ole hiihtänyt vuosiin, mutta tänä vuonna ajattelin käydä. Aion myös lautailla. Viime kerrasta on siinäkin vain noin 10 vuotta, mutta eihän se haittaa? Ongelmia taitaa tulla siinä, että vanha ei enää taivu samaan malliin, mutta ei anneta sen häiritä! Syksy, pimeys tai mikään muukaan säätila ei ole este liikunnalle, ainoastaan hidaste!
