Periytyvätkö ruoanlaittotaidot? Olenko imenyt kykyjä rintamaidosta?
Ainakin olen pienestä pitäen nähnyt ruoanlaittoa, seurannut sivusta ja altistunut tiedolle sekä tuoksuille.
Äiti on tehnyt pullia, kakkuja, leipiä, keittoja, laatikoita ja vaikka mitä itse tehtyä herkkua.
Äitini on ammatiltaan kokki, joten ehkä lapsuudessani kotona tehtiin keskimääräistä enemmän ruokaa itse.
Ruoka oli hyvin arkista, perus kotiruokaa.
En muista, että lähes tulkoon koskaan olisi syöty eineksiä lapsuudessani.
On tällä varmasti ollut vaikutusta siihen, miten itse suhtaudun aikuisena ruoanlaittoon.
Arvostan kotiruokaa ja pidän sitä maukkaana.
En tee terveysruokaa.
Käytän aitoa kuohukermaa, voita ja reippaasti suolaa.
Olisi kauheaa syödä mautonta, väritöntä ja suolatonta ruokaa.
Pidän itseäni keskinkertaisena kokkina. Hallitsen hyvin perustaidot, mutta en ole mikään hifistelijä.
Käytän harvoin reseptejä ja jos käytän, sovellan aika paljon.
Minulla ei ole mitään eineksiä vastaan. Käytän niitä jos on kiire, tai en jaksa tehdä ruokaa.
On kuitenkin myönnettävä, että kotiruoka on niin paljon paremman makuista.
Ruoanlaitto ei ole ydinfysiikkaa.
Jos kotona ei ole tehty ruokaa, voi kynnys olla suuri astua hellan ääreen.
Pelko veks!
Kannattaa rohkeasti mennä ja tehdä.
Epäonnistumiset eivät haittaa, niistä oppii.
Jos on aina syönyt pitkälti eineksiä tai noutoruokaa, voi ruoanlaitto yllättää talouden positiivisesti. Minä ainakin koen, että itse tehty ruoka on paljon edullisempaa valmiiseen verrattuna.
