Jokainen joka on joskus ollut parisuhteessa, tietää varmaankin se kuuluisan alkuhuuman suhteessa.
Ne hetket, kun näkee kaiken vaaleanpunaisten rakkauslasien läpi.
Kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Kumppani tuntuu ihanalta ja hänestä tuntuu puuttuvan kaikki viat.

Asiat tuntuvat olevan juuri niin kuin on aina tarkoitettukin. Kumppani tuntuu siltä oikealta ja molemmat ovat pakahtua onnesta.
Ajatukset keskittyvät siihen tuoreeseen ihastukseen.
Maalaillaan pilvilinnoja tulevaisuudesta ja ikuisesta onnesta.

Aikaa kuluu ja arki astuu kuvioihin.
Vaikka kuinka tahdomme ja lupaamme, ei ensihuumaa saa säilytettyä ikuisesti.

Alun uusi ja ihneellinen vaihtuu tuttuun ja turvalliseen.
Suhde muuttaa muotoaan ja ihastus vaihtuu rakkauteen.

Arki tuo mukanaan velvollisuuksia, väsymystä ja riitoja.
Aika paljastaa kumppanista ne epämieluisatkin puolet.
Kukaan ei ole täydellinen.

Moni parisuhde ajautuu karikolle ensihuuman väistyttyä.
Etsimme jotain mikä herättäisi taas ne hurjat tunteet. Haluamme polviemme notkuvan ja perhosten kutittelevan vatsassa.

Ei ole väärin kaivata niitä suhteen alkuaikoja.
On kuitenkin syytä ymmärtää, että jokainen suhde muuttaa muotoaan aina.
Jos keskitymme muistelemaan niitä piirteitä kumppanissa, joihin ihastuimme, saatamme löytää ne samaiset asiat vuosienkin päästä.
Aika saattaa sokaista meitä. Totumme toisiimme. On hyvä muistaa, että tottuminen ei ole synonyymi kyllästymiselle.

- Nopeat voitonmaksut -