Meitä on moneen junaan.
Jos puhutaan sovituista ajoista ja täsmällisyydestä, käyttäytymisessämme on suuria vaihteluita.
Kuviteltu tapaaminen on sovittu klo 19. Yksi on paikalla varttia ennen. Yksi tulee minuuttia ennen seitsemää. Joku valuu paikalle kymmenen yli ja viimeinen puoli kahdeksan maissa.
Sovitut ajat voivat olla hyvinkin liukuva käsite.
Toiset noudattavat sovittuja aikoja minuutin tarkasti, joillekin ajat ovat sinne päin.
Minä kuulun itse niihin jotka ovat aina etuajassa.
Joskus jopa liiankin ajoissa.
Koen ahdistusta jos menen sovitulle tapaamiselle viime minuutilla.
Myöhästyminen olisi minulle jo maailman loppu!
Minä olen se joka odottaa toisia ja kiroaa myöhästelijöitä.
Tiedän, että jotkut osaavat ottaa rennosti. Ehkä itsekin pitäisi opetella!
Minkä sitä luonteelleen voi. Jos on tottunut toimimaan tietyllä tavalla aina, on vaikea lähteä lipsuilemaan.
Työpaikoilla olen huomannut miten erilailla noudatamme sovittuja aikoja. Aina on niitä jotka saapuvat myöhässä töihin jokaisena päivänä ja niitä joiden kello näyttää kotiinlähtöä vaikka työvuoroa olisi vielä vartti jäljellä.
