Sosiaalisen kanssakäymisen merkitys

Saat bonuksen sivustolla Winnerz.com

Minä olen viettänyt viimeiset pari kuukautta lähes täysin ilman sosiaalisia kontakteja.
Kuulun perussairauteni vuoksi riskiryhmään, joten en ole ottanut ylimääräisiä riskejä.
Hoidan pakolliset ruokaostokset, mutta muuten olen vain perheen kanssa.

Maaliskuussa aloittamani opinnot on hoidettu täysin etänä ja työharjoittelu odottaa koronatilanteen hellittämistä.

Ajattelin alkuun, että minulle ei tule ongelmaa pidättäytyä ihmisten tapaamisesta.
Olenhan introvertti, enkä tavallisessakaan arjessa näe paljoa ystäviä.
On kuitenkin eri asia valita itse yksinolo, kuin olla yksin, koska tilanne pakottaa siihen.

Viikonloppuna näin vanhempiani ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella.
Vaikka tapasimme, oli se erilaista verrattuna tavalliseen.
Ojensin äidille äitienpäivälahjan pöydän ylitse, emme halanneet tai koskeneet toisiamme.
Huomasin miten vaikeaa äidille oli jättää perinteiset halaukset väliin, mutta tilanne on mikä on.

Voisin listata asioita joita kaipaan tavallisesta arjestani.
Kaipaan kirjastokäyntejä, kahvittelua ystävän kanssa, äidin halausta, terapiakäyntiä kasvotusten.
Suhtaudun kuitenkin vakavasti tähän tilanteeseen.
En ota turhia riskejä vain koska tylsistyttää.
Olemme päässeet pitkälle suhtautumalla vakavasti rajoituksiin ja itse aion niitä noudattaa niin kauan kuin on tarpeen.