Yöllinen lumisade oli muuttunut päivän aikana loskaksi.
Kaikki kaunis valkeus muuttui hetkessä vetiseksi harmaaksi loskaksi.
Olisihan se lumen pysyvyys liikaa pyydetty näin tammikuussa.
Suomalainen sää on harmaa, synkkä ja vetinen. Ehkä se heijastuu sieluistamme.
Kansansairautena me sairastamme masennusta.
Kaiken tämän keskellä soi kaihoisa iskelmä.
Saatko kiinni siitä mitä tarkoitan?
Paistaa meilläkin aurinko. (aika vähän ajan vuodesta)
Kyllä me pitkälti asumme keskellä pimeyttä.
Kuvitellaan hypoteettinen tilanne: jostain lämpimästä maasta lähetettäisiin ryhmä ihmisiä Suomeen asumaan vaikka kahdeksi vuodeksi.
He täyttäisivät masennuskyselyn ennen matkustamistaan tänne, asuttuaan täällä vuode ja vielä kerran ennen lähtemistään kahden vuoden kohdalla.
Uskon, että masennusta esiintyisi.
Ei kaikki ole kurjuutta. Toki on hyviä ja kauniita asioita, sekä rakkautta.
Koen kuitenkin itse, että tämä pimeys ja harmaus imee osan elämänilostamme. Se valuu katuojiin ilman lupaa.
