Kuuntelin Roope Salmisen podcastin kolme käännekohtaa ensimmäisen jakson nähtyäni somessa suosituksen.
Roope avaa jaksossa oman elämänsä kolmea käännekohtaa ja yksi niistä on alkoholinkäytön lopettaminen. Hän myöntää olevansa alkoholisti ja kertoo oman tarinansa tähän liittyen.
Suosittelen kuuntelemaan jos aihe tuntuu liippaavan läheltä.
Olen itse elänyt lapsesta saakka sellaisessa suvussa, jossa alkoholismi on ollut hyvin läsnä. Ei vanhempieni taholta, mutta muun lähipiirin.
Asiaa ei koskaan salailtu tai hyssytelty, hyvä niin.
Asioista yritettiin puhua niiden oikeilla nimillä.
On ollut vaikea seurata viereltä ja nähdä se karu tosiasia, miten viinasta tulee tärkeintä elämässä.
Kukaan muu ei pysty pakottamaan alkoholistia luopumaan pullosta, kuin hän itse.
Ilman omaa tahtoa muutos ei ole mahdollinen.
Olen nähnyt miten viina on vienyt lopulta hautaan. On juotu niin kauan, niin paljon, että lopulta kroppa pettää.
Tätä on tietenkin edeltänyt paljon sairaalareissuja ja karuja puheita siitä miten käy jos jatkaa juomista.
Olen itse lopettanut alkoholinkäytön.
Itse alkoholi ei ollut minulle ongelma, mutta ei se hyvääkään ole tehnyt.
Maailma on paljon parempi paikka selvinpäin.
En halua saarnata siitä, miten alkoholi on pahasta. Kannustan kuitenkin miettimään omaa juomista.
Jos ei voi juhlia ilman kuplivaa, jos ei pysty kestämään ahdistusta ilman tuoppia tai jos ei näe elämässä mitään järkeä selvinpäin, kannattaa sulkea se korkki.
Jos elämä ilman alkoholia tuntuu pelottavalta, mahdottomalta, en tiedä onko juominen silloin terveellä tasolla.
