Mietin aamulla töihin lähtiessäni sitä, miten rutiinilla arki pyörii.
Seisoin jälleen bussipysäkillä niiden samojen ihmisten kanssa kuin muinakin aamuina. Olimme tietenkin tuttuun tapaan kymmenen metrin päässä toisistamme emmekä keskustelleet.
Noustessa bussiin jokainen hakeutui omalle paikalleen.
Emme istu kenenkään viereen ennen kuin kaikki ikkunapaikat on viety.
Matkan varrelta kyytiin nousi tuttuja kasvoja tuttuine nuttuineen.
Töissä tauot pidettiin kellon tarkasti niin kuin on totuttu pitämään. Järjestyskin on sama lähes aina.
Työt ovat samanlaisia päivästä toiseen ja hommat sujuvat rutiinilla.
Töistä lähden poikkeuksetta aina samaan aikaan ja kävelen totuttua reittiä bussille.
Kotona teen arkisia asioita jotka toistuvat päivästä toiseen.
Rutiinit luovat itselle turvallisuutta.
Koen myös tarvitsevani elämääni tiettyjä asioita jotka noudattavat tuttua kaavaa.
En olisi kovin vahvoilla sellaisessa elämässä, että kaikki asiat muuttuisivat jatkuvasti.
Epäsäännöllinen elämä ei ole lainkaan minua varten.
Olisin hyvin epämukavuus alueella töissä jossa olisi kovin hektistä ja jatkuvasti uusia tilanteita.
Selviän muutoksista ja kiireestäkin, mutta tiedostan rakastavani tuttuja ja turvallisia asioita.
Muistan kirjoittaneeni aiemmin myös negatiiviseen sävyyn oravanpyörästä.
Aina tasaisen tappava arki ei ole mukavaa.
Oravanpyörässä ei ole mitään vikaa jos oma fiilis on hyvä. Silloin, kun pyöriminen aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa, kannattaa ehdottomasti pyrkiä hyppäämään pois.
