Rakastan rutiineja. On turvallista tehdä asiat tietyllä tavalla, samoin kuin ennen.
Olen yrittänyt aina hakeutua sellaisiin työpaikkoihin joissa voin luoda omat rutiinini.
Tykkäsin tehdä asiat omalla tavallani, siinä järjestyksessä kun halusin ja käyttää energiani sellaisiin asioihin jotka koen tärkeänä.
Toiset eivät välitä rutiineista. He haluavat vaihtelua ja tuntevat kuolevansa jos elämä on liian kaavamaista.
Viimeisen vuoden aikana rutiinien merkitys omassa elämässäni on korostunut.
On lohduttavaa, että vaikka oma elämä on sirpaleina, rutiinit takaavat arjen jatkuvan.
Toistamalla samoja asioita päivästä toiseen, koen pitäväni kiinni todellisuudesta.
Nousen jokaisena aamuna ylös sängystä, koska tein niin eilenkin ja tiedän tekeväni niin myös huomenna. Kyse on valinnasta, olen päättänyt tehdä niin ja tiedän, että valinnan noudattaminen helpottaa elämääni.
Joku herää aamuisin kellonsoittoon pirteänä kuin peipponen.
Minulle herääminen aamuisin on aivan uskomattoman vaikea asia.
Ei ikinä pitäisi väheksyä toisen kokemuksia vaikeista asioista.
On inhimillistä myöntää rajalliset voimansa.
Jokainen meistä kokee jotkut asiat raskaina. Aina ei jaksaisi suorittaa asioita päivästä toiseen.
Valitsemalla nousta ylös sängystä viikon jokaisena päivänä, mahdollistan heräämisen helpottuvan vielä jonakin päivänä. Jos jään vain sänkyyn makaamaan, heräämisen vaikeus ei tule koskaan muuttumaan, sillä en anna mahdollisuutta muutokselle.
