Eilen viettiin laskiaista ja ystävänpäivää.
Minä en ole ihminen joka järjestäisi juhlia, enkä lähettele kortteja.
Tänä vuonna unohdin laittaa edes viestin ystäville. En jaksa potea huonoa omaatuntoa, ystävät kyllä tietävät minut ja tapani.
Olen tässä vaikka minusta ei kuuluisi. Ystävät tietävät olevansa rakkaita ilman korttejakin.
Mitä ystävyys on?
Ehkä se on rinnalla kulkemista. Ei tarvitse tarpoa yksin tässä maailmassa vaan on kaveri rinnalla taittamassa tätä matkaa.
Ihmiset arvostavat eri asioita ystävissä ja ystävyydessä.
Minulle tärkeää on molemminpuolisuus.
Liian usein on käynyt niin, että huomaa olevansa tilanteessa jossa ystävyys on liian yksipuolista.
Ystävyys on kahden kauppa!
Arvostan myös aitoutta, läsnäoloa ja huumoria.
Haluan päästä ystävyydessä sille tasolle, ettei minun tarvitse hävetä ulkonäköäni tai sanomisiani.
Hyvän päivän tuttuja en laske ystävikseni.
Minulle on läpi elämän merkinnyt enemmän laatu kuin määrä, ainakin ystäviä ajatellessa.
Mielummin valitsen yhden hyvän ystävän, kuin kymnenen ihan kivaa kaveria.
En tutustu helposti uusiin ihmisiin. Minun suojamuurini ovat aika korkeat.
Valitut ihmiset kuitenkin ylittävät muurit.
Rakastan näitä ihmisiä jotka ovat elämässäni. Kiitos kun olette. ❤️
