Katselin eilen Netflixistä Call the midwife sarjaa.
Yhdessä jaksossa mies joutui oikeuden eteen lähtestyttyään seksuaalisesti toista miestä.
Tapahtumat sijoittuivat -60 luvun Lontooseen.
Aihe sai minut todella surulliseksi!
Oikeuden eteen joutunut mies myönsi syyllisyytensä.
Hänelle kerrottiin kuinka maksimi rangaistus kyseisestä teosta on kaksi vuotta vankeutta.
Mies vältti vankilan sillä ehdolla, että suostuisi sairaalahoitoon.
Hoidolla mies ”parannettaisiin”.
Mies yritti itsemurhaa koettuaan ettei voi luopua itsestään.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, ettei se sukupuoli merkitse vaan ihminen itse.
Ajattelen ihmisen rakastuvan ihmiseen, ei sukupuoleen.
En voi edes kuvitella millaista kauheutta ihmiset ovat joutuneet kokemaan vain sen takia, että ovat tunteneet vetoa samaan sukupuoleen.
Maailma on ollut julma ja on edelleenkin.
Onneksi asun hyvinvointivaltiossa jossa vallitsee kohtuullisin määrin tasa-arvo.
Vaikka yritän ajatella asiaa miltä kannalta tahansa, en ymmärrä miten pelkkä sukupuoli voi määrittää rakkauden oikeellisuuden.
Miten se on keneltäkään pois jos kaksi samaa sukupuolta olevaa haluavat toisensa?
Ajattelen itse jokaisella olevan oikeus rakkauteen.
Kunhan molemmat osapuolet tuntevat samoin, eikä kyse ole alistamisesta tai pakosta.
Kyllä maailmaan rakkautta mahtuu.
Toivon jokaisen homofoobikon miettivän asiaa omalle kohdalleen.
Mitä jos joku tuomitsisi oman parisuhteen? Miltä se tuntuu kun joku haukkuu alimpaan helvettiin sen takia, että on löytänyt onnen?
Meidän täytyy pyrkiä elämään elämäämme onnellisina.
Kuka määrittää kehen saa rakastua? Ei rakkaus kysele lupia.
