Tiedätkö sen tunteen, kun teet kotitöitä hikipäässä ja muut perheenjäsenet lepuuttavat jäseniään vaakatasossa?
Minä havahduin tähän tilanteeseen jokin aika sitten.
Olin ajan saatossa ottanut kaikista kotitöistä täyden vastuu.
Minä yksin suunnittelin ruokia, kävin kaupassa, tein ruokaa, siivosin ja pyykkäsin.
Olin pitkään kotona, kun olin sairaslomalla enkä käynyt töissä.
Silloin ajattelin, että kotityöt kuuluvat minulle koska olen kotona ja mies käy töissä.
Opiskelujen ja töiden myötä tilanne pysyi samana.
Vaikka kävin töissä tai koulussa joka arkipäivä, hoidin yksin myös kotia.
Tunsin väsynystä ja turhautumista tilanteeseen.
Piti katsoa itseään peiliin.
Ei kukaan ole minua käskenyt hoitamaan kaikkea yksin, itse olen kaiken valinnut tehdä.
Piti aukaista suu ja kertoa omista tunteista.
Se kannatti.
Minua kuultiin ja kotitöitä jaettiin.
Ei koti ole mikään lomakeskus.
On aika väärin jos yksi ihminen rehkii ja toiset asettuvat aina valmiiseen pöytään.
Kotitöitä pitää jakaa tasaisesti.
