”Tosi kiva maksaa tellit, lellit
sähkö, puhelin, puurot, vellit
vuokra, mätkyt, netti, velat
verot, korot, korkojen korot”
Rahan takii / Antti Tuisku
Kävin tänään lapsen kanssa ruokakaupassa ja maksoin ostokset kortilla.
Kotimatkalla lapsi kysyi miten kortille ladataan sisältöä.
Selitin, että kortti on liitetty pankkitiliin. Kortin avulla rahat lähtevät tililtä.
Tilille tulee rahaa työssäkäymisestä palkan muodossa.
Rupesin pohtimaan aihetta syvällisemmin.
Sitä, miten työssä käydään rahan takia.
Olisi ihanaa jos työssä käynnin motivaatio olisi jokin muukin kuin pelkkä raha.
Saatteko ajatuksesta kiinni?
Halusin pois hoitoalalta ja toivoin voivani seurata sydäntäni.
Silti jälleen vedän aamulla työkengät jalkaan ja hymyn korviin.
Minkä vuoksi? Rahan takia.
Raha ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa elämää.
On vaikea löytää omaa polkuaan ja päästä pois oravanpyörästä jos se pakottaa tippumaan taloudelliseen kuoppaan.
Olin kaksi vuotta poissa hoitoalalta ja olin vapautuneempi kuin vuosiin.
Tajusin miten kuluttavaa se työ oli.
On raskasta toimia vasten omaa moraalia ja myydä sielunsa työlle.
Nyt olen taas kovaa vauhtia astumassa samaan oravanpyörään ja mitä saan siitä?
Palkan kerran kuussa.
Nyt on rahaa maksaa laskut, mutta tunnen olevani kahlittu.
Pallo kulkee jalassa ja tunnen menettäneeni vapauteni.
Ei ole kuitenkaan helppo valita vapautta ja sen myötä tulevaa rahattomuutta.
On vaikea olla onnellinen jos tilillä ei ole rahaa edes ruokaostoksiin.
Olisi aika ihanteellista jos työssä saisi kokea jotain onnistumisen tunteita.
Haluaisin työltä muutakin kuin palkan kerran kuukaudessa.
Sillä raha ei korvaa menettyä elämää.
