Jokainen parisuhde on erilainen. Kaikkien erojen taustalla on jokin syy.
Moni tähtiinkin kirjoitettu rakkaustarina päättyy lusikoiden jakoon.
Ajattelin nyt kuitenkin pohtia omia ajatuksiani koskien pidempiä parisuhteita ja mahdollisia esteitä onnen tiellä.
Olen ollut nykyisess suhteessani 2,5 vuotta.
Edellinen suhteeni kesti kolme vuotta.
Kaikki parisuhteeni ovat olleet pitkiä. (Pidän useamman vuoden suhdetta minun iässäni pitkänä.)
Tiedän miltä tuntuu, kun arki astuu kuvioihin alkuhuuman jälkeen.
Tiedän sen alkuhuuman ja valtavan ihailun toista kohtaan.
Karu totuus kuitenkin on, että jossain vaiheessa jokaisessa suhteessa parisuhde muuttaa muotoaan.
Kumppanista tulee tuttu, sitä alkaa pitää asioita ehkä itsestäänselvyytenä.
Tietyn ajan jälkeen alkaa huomaamaan kumppanissa huonoja puolia, hänestä ilmenee ärsyttäviä piirteitä.
Arki alkaa tuntumaan puulta ja tuntuu, että kaikki on jo nähty.
Olen nykyisessä suhteessani ollut suurten kysymysten äärellä.
Alkuhuuma loppui, ja koin suurta ahdistusta nakkikastikkeen ja kymppiuutisten äärellä.
Kammosin tylsää arkea ja sitä tunnetta, että kaikki on jo nähty.
Koin ettei suhteella ole mitään uutta annettavaa.
Tuo on se kohta jossa monesti laitetaan lusikat jakoon.
Pari kokee kasvaneensa erilleen, halutaan jännitystä elämään, tahdomme tuntea olevamme tärkeitä ja ainutlaatuisia.
Tylsässä, tavallisessa arjessa on kuitenkin mahdollisuus.
Jos pystymme muuttamaam ajattelutapaamme ja tarkastelemaan tilannetta toisesta näkökulmasta, ei ero ole ainoa vaihtoehto.
On hyvä pysähtyä miettimään niitä asioita, mihin kumppanissa alunperin rakastui. Mitkä olivat ne asiat jotka saivat sukat pyörimään jaloissa.
Kiinnittämällä huomiota näihin asioihin, saattaa huomata, etteivät ne piirteet kumppanissa ole kadonneet mihinkään.
Meidän oma ajattelutapamme on muuttunut, olemme sokaistuneet ja alkaneet kiinnittää enemmän huomiota vähemmän tärkeisiin seikkoihin.
Parisuhteen alussa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Kumppanista paljastuu jatkuvasti uusia asioita.
Ajan kuluessa alamme tuntemaan toisemme, toisesta ei enää paljastu yllätyksiä. Saatamme kokea tylsyyttä, koska kaikki on jo nähty.
Oikeastihan meidän täytyisi olla iloisia siitä, miten pitkälle olemme edenneet ja kuinka hyvin tunnemme toisemme.
Saatamme nähdä ruohon vihreämpänä aidan toisella puolen.
Näemme uusia ihmisiä jotka vaikuttavat kiehtovilta ja salaperäisiltä.
Saatamme saada kehuja tuntemattomalta ja koemme pettymystä siitä, ettei kumppanimme enää kehu meitä samalla tavalla.
Tässä kohtaa pitää herätellä itseään.
Kaikkien ihmisten kohdalla, jokaisessa parisuhteessa arki tulee vastaan jonain päivänä.
Myös sen baaritiskillä notkuvan mysteerikon kanssa.
