Takana on pian kaksi kuukautta arkea. Sellaista arkea jossa olen maanantaista perjantaihin joko töissä tai koulussa.
Työurani on aiemmin koostunut hyvin erilaisista töistä.
On oltu hitokseen öisin töissä. Niin myös viikonloppuisin ja pyhisin. On valvottu juhannukset, joulut ja uudetvuodet sorvin ääressä.
Oravanpyörä on vahvasti läsnä, kun tekee perinteistä päivätyötä arkisin.
Päivät ja viikot toistavat helposti toisiaan.
Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Perjantait todellakin tuntuvat perjantailta!
Viikonloput saa olla kotona, kuten juhlapyhätkin.
Vaikka pyhistä saa korvauksen, ei se ainakaan omalla kohdalla pitkässä juoksussa korvaa menetettyä vapaa-aikaa.
Onneksi meitä on erilaisia! Toiset haluavat ehdottomasti vuorotyön kaikkine puolineen.
Ymmärrän heitäkin.
On niissä yön tunneissa mukaviakin puolia.
Kyllä ne lisät palkkapäivänä tuntuivat hyvältä.
Olen itse miettinyt näitä asioita paljon.
Koen, että tällä hetkellä ainoa vaihtoehto on tehdä päivätyötä.
Vaikka oravanpyörä ajoittain hajottaa (varsinkin maanantai aamuisin) yritän pitää kirkkaana mielessä sen, että aika kultaa muistot.
Ei se yöstä toiseen valvominenkaan herkkua ollut.
