Kukaan on tuskin voinut välttyä uutisilta koronavirusta koskien.
Tällä viikolla myös meillä Suomessa vahvistettiin ensimmäinen koronavirustapaus.
Ihmisten suhtautuminen asiaan vaihtelee paljon hysterian ja välinpitämättmyyden välillä.
Ajattelen itse, että onneksi asumme maassa jossa terveydenhuollon taso on yleisesti ottaen hyvä.
Uskon siihen, että hoitoa saa jos tarvetta ilmenee.
Olen myös positiivisesti yllättynyt siitä, miten avoimesti mediassa on kerrottu jo epäily vaiheessa näistä mahdollisista koronavirustartunnoista.
Ihmisten on hyvä olla tietoisia ja varautuneita.
En itse lähtisi tässä tilanteessa lomailemaan juuri mihinkään. Haluan seurata miten tilanne etenee.
Toki tiedostan myös sen faktan, että tauti tarttuu vaikka kotikulmilla jos niin on tarkoitettu.
En kuitenkaan antaisi itselleni anteeksi sitä, että lähtisin matkalle ja sairastuisin sen seurauksena.
Haluan tietyllä tapaa rauhoittaa mieltäni ajattelemalla, että tarttuvia tauteja on ollut keskuudessamme aina.
Ihmiskunta on kuitenkin selvinnyt monista epidemioista ja jopa pandemioista.
Kaikella on tarkoituksensa.
Ehkä tälläkin koronaviruksella on jokin suurempi merkitys. Emme ymmärrä sitä nyt, eikä se tunnu lohduttavalta.
Pitkällä tähtäimellä tutkijat saattavat saada jotain sellaista merkittävää tietoa, joka olisi muuten jäänyt saamatta.
Onko se tieto ihmishenkien arvoinen? Kuka tietää.
Uskon kohtaloon. Siihen, että päivämme ovat luetut. Jos elämä päättyy koronavirukseen, niin on tarkoitettu. Kun päiväsi koittaa noutaja saapuu vaikka sydänkohtauksena kotona, ei sitä voi välttää.
