Vastakohdat täydentävät toisiaan, sanotaan.

Mitä yhteistä minulla ja kumppanillani on?
Ensimmäisenä mieleen tuleva vastaus on ”ei mitään”.

Mieheni sanoo, että se on vain hyvä asia.
Olemme kiinnostuneita erilaisista asioista, näin ollen meillä on kokonaisuuudessaan enemmän tietämystä ja osaamista verrattuna siihen, että olisimme täysin kiinnostuneita samoista asioista.

Minä en tiedä mitään autoista, moottoripyöristä tai koneista. En osaa vaihtaa renkaita tai ymmärrä tekniikkaa.
Mieheltäni taas ei taittuisi postauksen kirjoittaminen.
Hän olisi myös aika hukassa jos lähtisin pidemmäksi aikaa pois kotoa ja hän jäisi yksin pyörittämään kotia.

En näe parisuhteen kannalta välttämättömäksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Jos kemiat kohtaavat ja arki sujuu, ei ole ongelmia.
Jokainen pari pystyy käymään yhdessä lenkillä, kuntosalilla tai keilaamassa, mutta kuinka moni pystyy pyörittämään arkea sovussa?

Vaikka olemme kuin yö ja päivä, meillä on hauskaa.
Asumme ihanassa kodissa.
Tykkäämme toisistamme ja luotamme elämään.