Tänään on ollut ihan tosi kiva tavallinen torstai.
Eilen oli keskiviikko joka oli kaikkea muuta kuin kiva.
Tiedättekö ne päivät, kun kaikki menee ihan järjestäen pieleen?
Kaikki alkaa heräämisestä. Herätyskello soi liian aikaisin, se vituttaa.
Meikkaat parhaimman kykysi mukaan etkä saa peitettyä väsymyksen jälkiä.
Työpäivä on raskas. Kotona kaikki asiat vastustavat. Lapset kiukuttelevat, mies mököttää ja kaikki on väärinpäin.
Tänään on vapaapäivä. Heräilin ihan rauhassa monta tuntia.
Auringonsäteet paistoivat kaihtimien raoista, mutta minä käänsin vielä kylkeä.
Lopulta nousin ja tein aamutoimia kaikessa rauhassa.
Tein kotitöitä. Sain värjättyä hiukset, joka oli aika hyvä saavutus huomioiden, että olen lykännyt sen tekemistä jo useamman viikon.
Mies oli töistä tullessaan hyvällä tuulella. Tänään oli haleja ja pusuja kiukun sijaan.
Ruoka oli hyvää ja kaikki söivät hyvällä halulla.
Hassua miten erilaisia päiviä yhteen arkiseen viikkoon mahtuu.
Ei kannata luopua toivosta huonona päivänä. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Tämänpäivän vitutus ja hampaiden kiristely voi olla huomisen ilo ja nauru.
